torstai 13. huhtikuuta 2017

Luonnonkauniit messupuskat

Järjestivät Helsingissä parit messut, niin lähimmä Dioriina-blogin Marinan kanssa kattomaan mitä ne olivat keksineet.

Luonnonkaunis-messuilla luonnonkosmetiikkaa

Marina on kauneusbloggari (kyllä, se on oikea blogiteema) eli sen pääkohteena oli Luonnonkaunis-messut täynnä luonnonkosmetiikkaa. Ei tarvinnu ständi-ihmisten paljo tuotteita esitellä, kun Marina pöytä pöydältä hehkutti mikä tuote on ihana ja mikä vielä ihanampi. Voi olla, että jokunen tuubi tarttui matkaan tehokkaan innostuksen johdosta.

Saimme Naturellelementiltä molemmat testiin Marius Fabren Black Soapin, joka on oliiviöljypohjainen musta saippua. Ohjeiden mukaan sillä voi pestä mitä vain pers..koirasta perämoottoriin ja se on 100% biohajoava. Kunhan saadaa mökkikausi auki, niin tämä purkki joutuu tositestiin. Toki voi olla, että toi kaikessa mahdollisessa pyörivä tyyppi joutuu testaan tän jo aiemmin.

Mäyräkoira sohvalla musta saippua black soap

Pakko tunnustaa, että ei ollu Mökki-Pirkko kosmetiikkamessuillakaan ihan vieraalla maalla. Mussa asuu pieni kosmetiikkahamsteri, jota yritän pidellä aisoissa, koska keskeneräiset vanhenevat purkit ahdistaa sitä pientä puunhalaajaa, joka mussa myös asuu. Yksi eksä kutsui aikanaan nimellä neiti Lotionen (olin hetken töissä Body Shopissa ja saatto kaikenlaista purkkia kerääntyä kotiin). Voi vaan kuvitella miksi Marinaa kutsutaan kotona. (Todistettavasti sen mies vielä mahtuu sinne.)

Mutta siis mun varsinainen pääkohde oli Kevätmessut. Aiai. Onneksi en oo nyt hetkeen päässy mökille eikä saunan valmistumisestakaan ole takeita tälle kesälle, niin pysy joku roti. Aika lähellä olin jo yhtä löylykiulua, mutta oon tavallaan luvannu Miehelle, että en osta mitään sauna-asioita ennen kuin saunassa on seinät.

Harkittiin  myös tulppaaneja 50/kpl kympillä sekä jänniä kukkamukuloita, jotka ei olis tarvinnu multaa eikä vettä vaan kasvaneet ihan pöydällä suoraan vaan ulos mukulastaan, mutta ne oli oikeastaan vaan jänniä eikä yhtään kauniita, niin nekin jäi. Ja nälissämme hengattiin aika pitkään luomu- ja lähiruokaosastolla maistelemassa.

kevätmessut, tulppaaneja, ituja, sisustustuotteita, kallan mukuloita

Ajattelin, että joku ihana pioni löytyis kuitenki, mutta en tiiä oonko kovasti ronkeli vai oliko kauniit pionit sunnuntaina jo menny. En tykkää niistä hörsösistä vaan pitää olla kunnon erottuvat lehdet.

Pensasmustikoita en enää jaksanu vastustaa. Varsinkin, kun niiden ominaisuuksia esitteli varsin söpöinen nuorimies Tori Ruposelta. Ja tietty sunnuntaina sai jo erikoistarjouksessa useamman puskan. 

pensasmustikkapensaat matkalla kotiin

Näitten kans olikin sitte erikoisen kiva matkustaa bussilla takas Tampereelle. "Anteeksi", "Pääsisinkö ohi?", "Apua, osuinko mä sua?!", "Anteeksi!", "Kun nää mun puskat". 

(Pensasmustikan sielunelämään tutustumme toukokuussa, kun pakkaset varmuudella loppuu ja saa istuttaa. Nyt ne joutui pimeään kellariin odottamaan. Toivottavasti ei sitä, että alan syksyllä kaivata mustikoita ja muistan mitä mulla on kellarissa.)

2 kommenttia:

  1. Kiitos sulle vielä kerran seurasta <3 Ja joo, ainakin viimeksi, kun katsoin niin mahtui se mies vielä asumaan täällä :D
    Jäi kuule niin vaivaamaan ne hemskatin omituiset kasvit, että saatan napata mukaani ne Tampereen messuilta ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten kävi? Löytykö Supermessuilta ne omituiset?

      Poista