Marjoja marjomisen ilosta

Sen verta villit kelit ollu tänä keväänä, ettei kerenny juhannusruusu kukkimaan juhannuksena. Onneksi tunnistin sen viime vuonna. Sen sijaan mökin takana olevan vaaleanpunaisen juhannusruusun vierestä bongasin eilen uuden tyypin.

Vaikka kyseessä on ihan hyvän kokonen pensas, niin jostain syystä huomasin sen vasta nyt. Siinä on kauniit pienet keltaiset kukat ja viininpunertavat lehdet.

Päivänpesän elämää -blogista bongasin samannäköisen kaverin ja tiedon, että kyseessä on happomarja. Blogi kertoo, että hänen happormarjansa menestyy aurinkopaikalla, mutta sitten piti jatkaa googlaamista.

Wikipedia tiesi, että happomarjoja on noin 500 lajia ja että Suomessa yleisimmät lajit lienee ruostehappomarja, hurmehappomarja ja japaninhappomarja. Näistä ainakin ruostehappomarjan marjoja voi käyttää rajatuissa elintarviketarkoituksissa. Jotenki jäi sellanen olo, että tää mun puska ei ole mikään noista kolmesta. Jatkoin siis googlaamista.

Ihan hyvä, että jatkoin, koska toi mun pensas on purppurahappomarja, jonka punaiset suippolaiset marjat kaunistaa puutarhaa talvella, mutta ovat syömäkelvottomia. Suomalainen taimi ei kerro kuinka paljon kuolee, jos niitä käyttää esim. hilloon, mutta ehkä en lähe kokeileen. Tää tyyppi saa tyytyä elämäänsä silmänilona.

Viis asiaa, joita ilman suomalainen ei mökkeile

Mua haastateltiin toukokuun AirBalticin Baltic Outlook -lehteen ja pyysivät listaa viidestä tärkeimmästä tavarasta suomalaisella mökillä.

Esittivät esimerkkinä torkkupeittoa, jonka alla voi iltahämärässä lueskella kirjaa ulkoterassilla. Ai niinku niinä kahtena iltana, kun on niin lämmin, että torkkupeitto riittää, kunnes kolmen minuutin päästä on pakko mennä sisälle sääskien takia.

Tein heille realistisen listan.

1. Tulitikut. Miehellä on varsin ikävä tapa laittaa poltetut tulitikut takas askiin. Pieni asia, joka laukasee minussa kohtuuttoman raivokohtauksen, kun yritän löytää palamattoman yksilön.

Sitä paitsi iskä aina sanoo, että siitä voi tulla hengenlähtö, jos ottaa metsään mukaan näennäisen täyden tikkuaskin, jossa ei olekaan toimivia tikkuja. (Toki sen on meistä tuo toinen, joka sinne metsään menee, että omaan nilkkaan nasahtaa.)

2. Villasukat. Koska Suomen kesä.

3. Kumisaappaat. Helppo laittaa jalkaan ja potkasta pois. Pitää loitolla myös käärmeet ja muun epämääräisen elämän. Sitä paitsi mäyräkoira ei yllä kusemaan sisään, jos päättää merkata väärän paikan.

4. Kirves. Jokaisella suomalaisella mökillä on tulisija, joten kirves löytynee myös. Toi kuva on suvun mökiltä Inarista. Kiitos äitille kuvasta. 

Pakko kertoa, kun siskon lapset oli pieniä (yks neljän vanha ja kaks kaksvuotiasta) ja oltiin menossa tuolta takana näkyvästä vajasta hakeen varmaan puita. Lukon kanssa renkatessa kakarat paineli oven alta sisään. Huudeltiin siinä sitte, että mitähän te siellä puuhaatte, niin neljävuotias tuumas vaan, että "hakataan kirveksellä halkoja". Tuli vähän kiire saada se ovi auki.

5. Radio. Yle puhe, Politiikkaradio, Kansanradio ja selkokieliset uutiset. Niistä on mökkitunnelma tehty. 

Kuoleman puutarha, seuraava vastustaja

Viime vuonna näihin aikoihin huomasin omistavani voikkukkapellon nurmikon sijaan. Taistelu oli kova, mutta mielestäni voittoisa.

Tänä keväänä päästiin paikalle sen verta aikasin, ettei muu vihreä ollu kerenny piilottaa pihaa peittävää sammalta. Jäin ihmettelemään miten siinä ylipäätään on mahtunu kasvaan ollenkaan nurmikkoa. Tai voikukkia.

Sammalia en sentään rupee tunnistaan. Joku raja.

Hommattiin sammalsyöppöä. Luki siinä pussin kyljessä, että jos on paljon sammalta, niin kannattaa heittää myös kalkkia perään. Ja kastella.

Nakattiin kyllä kalkkia, mutta ei me nyt sitä kasteleen ruvettu, kun ois pitäny joesta kantaa vesi. Kyllä sade hoitelee tällaset.

Ei hoidellu. Sammal oli kyllä kuollu, mutta ei tää nyt varsinaisesti kauniimmaksi ollu muuttunu, kun parin viikon päästä tultiin uuestaan.

Josko se siitä. Ennen pitkää.

Oman haasteensa nurmikolle tuo toi meidän varsin energiapitoinen maansiirtourakoitsija. Tän se puuhasteli sillä välin, kun otin nokoset tossa keinussa.

Tää seuraavan päivän projekti tais olla joko oikean tai kuvitellun hiiren metsästystä.

Huoh.

Saunanpurkajan pikapulla

Meillä oli viime viikonloppuna kaveri mukana remontoimassa saunaa ja koska ite olen ihan perässävedettävä noissa remppahommissa, niin ajattelin paikata asian leipomalla. Ei mitään ihmeellistä tietenkään, mutta sen verran, että tulee remppaajille arvostettu olo.

Häivähti jossain tajunnassa vasta nähty lausahdus "Kokeile pikapullaa" ja noin seitsemännen mökin sohvalla lojuvan aikakausilehden kohdalla tärppäs, Kotivinkki 7/2017.

Mökilläleipomiskriteeri on, että ainesten täytyy löytyä (pääosin) valmiina ja vaiheiden toteutettavissa käsivoimin. Tällä kertaa jouduin ostaan kardemumman, kun en ollu aiemmin pullaa tehny tällä mökillä. (Ei multa tosin löytyis sitä kotoakaan.)

Tää on niin yksinkertanen homma, että aineet ja vaiheet voi kertoa kaikki kerralla (tästä riittää kuudelle tai kaheksalle, riippuen omasta ja/tai vieraiden pullahiirisyyden asteesta):

• Ihan ekana taas uuni lämpiämään 200 asteeseen
• Sekoita keskenään:
• 4 dl vehnäjauhona
• 1 dl sokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 2 tl kardemummaa
• 1/4 tl suolaa
• Lisää:
• 1 kananmuna
• 2 dl maitoa
• 1 dl juoksevaa margariinia (eli taas mitä vaan rasvaa mitä löytyy)
• (en unohtanu hiivaa, sitä ei vaan tule tähän)
• Sekoita nopeasti tasaiseksi, vältä vaivaamista. 
• Kaada voideltuun vuokaan (ite käytin paria murokulhoa, kun en keksiny muutakaan)
• Ripottele pinnalle:
• raesokeria (laitoin tavallista hienoa sokeria)
• hasselpähkinärouhetta (murskasin viime kesältä jäänyttä pähkinäsekoitusta, ei kai ne miksään vuodessa mee...)

• Paista 20 minuuttia

Näyttääpä pitkältä tuo ohje, mutta on kyllä ihan eniten yksinkertainen. Ja toimii. Pullasta tuli kuohkeaa, sopivan kosteaa ja täydellisen pähkinäistä. Melkein hävettää, että se oli niin helppo tehdä.

Hyvä pulla, parempi sauna.