torstai 8. kesäkuuta 2017

Kuoleman puutarha, seuraava vastustaja

Viime vuonna näihin aikoihin huomasin omistavani voikkukkapellon nurmikon sijaan. Taistelu oli kova, mutta mielestäni voittoisa.

Tänä keväänä päästiin paikalle sen verta aikasin, ettei muu vihreä ollu kerenny piilottaa pihaa peittävää sammalta. Jäin ihmettelemään miten siinä ylipäätään on mahtunu kasvaan ollenkaan nurmikkoa. Tai voikukkia.

kivetty polku ja sammaleinen nurmikko

Sammalia en sentään rupee tunnistaan. Joku raja.

Hommattiin sammalsyöppöä. Luki siinä pussin kyljessä, että jos on paljon sammalta, niin kannattaa heittää myös kalkkia perään. Ja kastella.

Nakattiin kyllä kalkkia, mutta ei me nyt sitä kasteleen ruvettu, kun ois pitäny joesta kantaa vesi. Kyllä sade hoitelee tällaset.


sammasyöpön ja kalkin laikuttama nurmikko ja kivetty polku

Ei hoidellu. Sammal oli kyllä kuollu, mutta ei tää nyt varsinaisesti kauniimmaksi ollu muuttunu, kun parin viikon päästä tultiin uuestaan.

Josko se siitä. Ennen pitkää.

Oman haasteensa nurmikolle tuo toi meidän varsin energiapitoinen maansiirtourakoitsija. Tän se puuhasteli sillä välin, kun otin nokoset tossa keinussa.

keinun alla nurmikossa koiran tekemä kuoppa

Tää seuraavan päivän projekti tais olla joko oikean tai kuvitellun hiiren metsästystä.

mäyräkoira kaivamassa kuoppaa nurmikkoon ja tutkii

Huoh.

3 kommenttia:

  1. Jospa se siitä kohentuisi. Suloinen ja energinen maansiirtourakoitsija teillä! Aurinkoista juhannusviikkoa! P.s. blogissani on synttäriarvonta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tämä tästä varmaanki. :) Hauskaa juhannusta!

      Poista
  2. Se hiiri ei tainnut olla vain kuvitelmaa :D

    VastaaPoista