Tää valkonen löyty rantapuskasta sellasen pensaan seasta, jota epäilen jonkin sortin angervoksi. En uskalla googlata vielä, ko saattaa ruveta harmittaan.
Meillä kotona neuvoo syreenien hoidossa seuraavasti:
- Syreenit viihtyvät parhaiten tuoreessa, ravinteikkaassa, runsasmultaisessa ja läpäisevässä maassa. Vaatimattomampikin maaperä kelpaa. (No meillä ois tarjolla just sitä.)
- Paras kukinta saadaan auringossa, mutta lievässä varjossa kukinta kestää pidempään, ja maa pysyy kosteampana. (Tää pätee meillä. Valkonen on varjossa, violetti auringossa ja kuvat otettu samana päivänä.)
- Leikkaa vain, jos on syytä. (Meillä violetista syreenistä makas puolet kuolleena maassa, joten aika rohkeesti irrottelin kuolleimmat osat.)
- Syreenin taimesta voi kasvattaa pikkupuun. (Bare with me.)
- Poista taimesta kaikki muut paitsi kaikkein voimakkain ja pystykasvuisin verso. Leikkaa pääversosta alaoksat pois niin, että jäljelle jää muutama latvaverso. Jos pensas on hyvin matala, anna rungon ensin kasvaa vähän pituutta. Voit siis tulevina vuosina poistaa alaoksat rungosta sitä mukaa kuin pääverso kasvaa pituutta ja tekee uusia latvaoksia. Latvaversoja kannattaa leikata, jotta ne haaroittuvat. Muista, että oksa haaroittuu leikkauskohdan läheltä. Muotoile latva keväällä ennen lehtien puhkeamista. Kun leikkaat keväällä, se edistää kasvua, kun taas kesäleikkauksella on kasvua hillitsevä vaikutus. (Huh. Poistin tästä ohjeesta suunnilleen puolet ja silti jäi paljo muistettavaa. Onneksi mun syreenit on jo puumaisia. Paitsi tosta valkosesta en oo varma, kun se on sen toisen puskan peitossa.)
Hoidoltaan ja tunnistukseltaa lällyhelppo syreeni oli kasvitunnistus numero 13.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti