Kävi sillä tavalla vanhanaikaisesti, että jätin netin taas mökille pariksi viikoksi. (Täältä voi lukea viime kerrasta.) Se on kyllä top-kolmosessa ärsyttävät asiat, jotka voi unohtaa mökille. Ehkä kännykkä ja lompakko menee vielä edelle. Ja työtietokone. Ok, sovitaan top-nelosessa.
Näin kävi ja siksi bloggaustauko, että netin jakaminen luurista on pääosin tuskallinen operaatio.
Kahdeskymmenes kasvitunnistukseni, nauhus, on odottanut vuoroaan siitä asti, kun äiti ja iskä oli käymässä. Se oli pujon lisäksi äitin toinen tunnistus. Nyt kukinta on jo ohi, mutta onneksi mulla on Miehen ottamia kuvia. Se oli itekseen mökillä ja lähetteli kuvia varsin vaikuttuneena nauhuksen mehiläisvetovoimasta.
Meidän nauhus kasvaa tuossa rantapuskassa koivun ja vaahteran varjossa ja on korkeimmillaan varmaan puoltoistametrinen. Tänä kesänä se kukki elokuun loppupuolella.
Puutarhan.net kertoo, että "kaikki nauhukset kukkivat keltaisin kukin, mutta kukintojen ja lehtien muodot vaihtelevat lajeittain. Kukinnot voivat olla tähkämäisiä tai töyhtömäisiä tai leveitä ja kartiomaisia. Nauhukset kukkivat runsaasti ja niiden kukinta-aika on pitkä. Isokokoiset ja leveälehtiset nauhukset peittävät nopeasti kasvupaikkansa. Niitä ei tarvitse tukea eikä juuri koskaan jakaa, ja ne ovat kestäviä Lappia myöten".
Toi meidän tyyppi on toistaiseksi pysyny omassa mättäässään eikä esitä leviämisen elkeitä. Ihan kiva, koska vallattomasti leviäviä kasveja meillä riittää.
Nauhusta voi lisätä mm. siemenestä. Meillä kotona kertoo, että "Nauhusten siemenet itävät yleensä suhteellisen helposti. Edellytyksenä on tietenkin, että siementä on todellakin muodostunut, eikä kysymyksessä ole pelkkä siemenhahtuva. Siemenet voi kylvää joko syksyllä tai keväällä. Uusi tulokas ei välttämättä ole emokasvin kaltainen". Hauska. Yllätyksellistä tää puutarhailu.
Nauhuslajeja on niin paljon, että en uskalla varmaksi väittää mikä tämä meidän on. Sitä paitsi sauna on kuulemma lämmin, joten tarkempi lajittelu jääköön nyt.
Kuvat: Mies
Instagram käsittely: Minä
Semituoreen mökinomistajan pyrkimyksiä ymmärtää mitä tuli ostettua. Huumorinkukka on vain yksi tunnistetuista tontilla kasvavista lajikkeista. Sinänsä kiva laji, kun käsissä on 70-luvulla ehosteltu mökki, vino sauna, karkeakäytöksinen mäyräkoira ja viherpeukalo keskellä kämmentä.
sunnuntai 17. syyskuuta 2017
lauantai 2. syyskuuta 2017
Yllättävää tietoa vanhasta tutusta, vatusta
En tiiä miten en oo aiempina vuosina huomannu, että meillä kasvaa vattua vähän joka paikassa. Voi tietysti olla se, että viime vuonna ajoitin loman niin, että en juuri kypsää marjaa tavannu. Siis mitään lajia. Yhtälailla meni ohi vatut.
Tuo meidän pensashanhikkipuska näyttää olevan varsinainen kommuuni. Ei siis yllätä, että osa siitäki puskasta on vadelmaa.
Viime viikonloppuna mökkitien varsi hehku punaisena. Sormet jo syyhys, mutta eka piti käydä hakemassa loppu puutavara saunan viimeistelyä varten. Lähtiessä vastaan tuli autollinen mummoja ja puunhakureissun steppailin jalalta toiselle ja mietin niitä koluamassa mun vattupuskia. Rupes näyttäytyyn vähän eri valossa se mökiltä löytynyt kontaktimuovitettu lehtijuttu "Saako yksityistieltä häätää?", jonka meinasin vitsinä kehystää huussin seinälle.
Pääsinhän minäki sitte sinne puskaan eikä siellä yhtään mummoa ollu. Turhaa jännitin.
Mulla on sellanen oikku, etten kestä yhtään epämääräsiä kohtia ja toukkia mun marjoissa. Poimin ainoastaan priimaa. Se tarkottaa, että jokainen vattu pitää tarkistaa erikseen. Ja meneehän siinä aikaa. Aika paljonki. Mutta eipä tarvi talvella miettiä, mitä just puurossaan näki.
Meillä täällä kasvaa ihan vaan villejä tapauksia, vaikka pihassa kasvaiski. Jotenki en usko, että noita tarkotuksella ainakaan on istutettu. Silti ois kiva tietää miten edes noiden pihassa kasvavien elämää vois jotenki rikastuttaa.
Kivistössä-blogissa oli kevätpuuhailtu vadelmapuskan leikkausta ja täysin puskista (pun intented) tuli uutta tietoa marjasta, jota luulin tuntevani hieman:
Kivistössä-blogissa oli kevätpuuhailtu vadelmapuskan leikkausta ja täysin puskista (pun intented) tuli uutta tietoa marjasta, jota luulin tuntevani hieman:
"Vadelmat tuottavat marjoja toisen kesän versoihin. Sen jälkeen ne eivät enää tuota mitään. Nämä edellisen vuoden vattuja tuottaneet versot pitää leikata pois, ja samalla vatukkoa tarpeen mukaan harvennetaan ja kaitsemisleikataan niin, että on hyvin tilaa kasvaa."
Jes, pensaiden leikkaaminen on parasta ikinä!! (Tää ei ollu sarkasmia, tykkään siitä oikeesti. Sen on jotenki tosi feng shuita.) Pitäs siis vaan tietää mikä oksa on jo marjonu. Voi pirsana.
Onneksi on kaikkien tietolähteiden äiti, KaksPlus-keskustelut: "Eli viimevuotiset oksat, missä näkyy marjojen aihioita voi leikata pois, niihin ei enää marjoja tule. Mutta alasleikkaus on varmasti paikallaan, niin sitten aikaisintaan ensi vuonna tuottaa satoa."
Mutta mihin aikaan vuotta? Saako nyt leikata? Vähän tekis mieli. Puutarha.net-vattukeskustelusta bongasin lauseen:
"Jos teillä on joku villivadelmapehko, jota muuta eivät mahdollisesti löydä, kannattaa siitäkin syksyllä poistaa satoa antaneet varret ja harvetaa kitukasvuisimmat uudetkin varret pois. Näin saatte luonnon pehkoonkin isompia marjoja."
Toimeen siis! Mutta luulen, että alotan silti näistä pihan puskista. Ei taida viikonloppu riittää ton mökkitien puskien leikkaamiseen.
------------
------------
Pojat kävi tänä aamuna jänistä jahtaamassa. Vattupuskasta oli löytyny päivän ainoa saalis ja sekin kuulemma meni suoraan parempiin mäyräkoirasuihin.
-------
Bonusinfoa: Kattokaas tätä. 100g vadelmaa sisältää vaikuttavan määrän juttuja:
- Valkuaisaineet 0,9 g
- A-vitamiini (RE) 2,2 µg
- B1-vitamiini 0,03 mg
- B2-vitamiini 0,05 mg
- B3-vitamiini eli niasiiniekvivalentti 0,8 mg
- B5-vitamiini eli pantoteenihappo 0,24 mg
- B6-vitamiini 0,09 mg
- C-vitamiini 24 mg
- E-vitamiini (a-TE) 1,10 mg
- H-vitamiini eli biotiini 1,9 µg
- Fosfori 37 mg
- Kalium 210 mg
- Kalsium 33 mg
- Koboltti 3 µg
- Kromi 2 mg
- Kupari 120 mg
- Magnesium 25 mg
- Mangaani 1,1 mg
- Molybdeeni <10 mg
- Pii 2 mg
- Rauta 1,1 mg
- Rikki 18 mg
- Sinkki 0,43 mg
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)