keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Tee se itse (tai ideoi, ja teetä sitte Miehellä)

Vanhasta pihakeinusta eroteltiin puu ja metalli pelkästään kierrätysmielessä. Mies kuului kutsuvan mua ekopoliisiksi, kun se bondaili kaatopaikalla jonkun äijäparan kanssa, jolle eri tavoilla merkityt jätelavat oli selkeästi ylivoimainen haaste.

vanhat puut, lauta, harmaantuneet laudat,

Sitten iski inspiraatio ja keinun puista tulikin oikein mukavaa iltapuhdetta (Miehelle), kun keksin, että niistä saa keittiöön oivan lisätason. (Tässä kohti lienee paikallaan tunnustaa, että useimmat "itetehty"-tunnisteen alta löytyvät tulee itse asiassa olemaan Miehen tekemiä.) 

Tältä meidä mökkikeittiössä näytti tunti sitten.

keittiö, sotku, kaaos,

Tältä näytti äsken ulkona, kun otin rennosti, join kaljaa ja esitin mielipiteitä.

mies töissä, rakentaja, puuseppä

Ja tältä meidän mökkikeittiössä näyttää nyt. Ah. Sielu lepää.

keittiön kierrätystaso, järjestys

mökkikeittiö, keittiö, keittiöntaso, keittiönpöytä

Tää kierrättyy vielä hienosti istutuspöydäksi tai kesäkeittiötasoksi, kunhan edetään mökillä keittiöremppapisteeseen. Se piste tosin on vielä pilke meikäläisen silmäkulmassa.

Kaatopaikkakeikalle lähtiessä tsemppasin itteäni, etten himoitse muitten kuormia, mutta tätä keraamista kaksikkoa en voinu olla pelastamatta. Ne oli vielä nostettu erikseen ihan vain odottamaan mua. Nyt meillä on sitte Ohukainen ja Paksukainen puutarhatonttuina. 

ohukainen ja paksukainen, patsas, puutarhatonttu, kaatopaikkalöytö

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Älä tule paha kukka, tule hyvä kukka!

Siis OMG!! Voiko olla, että tosta rantapuskasta pilkistää ehta pioni?!

Oon haaveillu pionista mökille, mutta olen ymmärtäny, ettei ne tykkää siirtelystä, niin en aatellu vielä laittaa. Ei tiiä nimittäin yhtään missä täällä vielä jyrätään milläkin kauhurilla.

Siinä se nyt kuitenki on.

Pioni, nuppu

Ensigooglaamisen jälkeen tulin tulokseen, että pionini tarvitsee tilaa ympärilleen.

pioni

Done.

pioni, kasvupaikka

Istuttamisella tuntuu olevan elintärkeä rooli pionin hoidossa. Keskityn siis korjaamaan mitä korjattavissa on. (Yksi nuppu kielii, että jotain on korjattava.)

Lähden oletuksesta, että mun pioni kuuluu ruohovartisiin eli se kasvattaa joka kesä uudet varret. Tarkottaakohan se, että turha odottaa enempää nuppuja tälle kesälle? Lisäksi on puuvartisia (ymmärsin, että ovat sama asia kuin pensaspionit) ja sitten puhutaan kiinanpionista eli jalopionista, mutta en kyllä tiiä sitte kumpaan lajiin ne kuuluu.

Koti ja keittiö kertoo ruohovartisista pioneista seuraavaa:
  • Pionien luontainen kasvupaikka on kivinen ja huokoinen maa, joten lannoitustarve on pieni. (Check.)
  • Ruohovartiset pionit kannattaa lannoittaa kukinnan jälkeen. (Jes, kerranki en oo myöhässä!) Aikaisempi lannoitus saa ne kasvattamaan lehtiä kukkien sijaan sekä kasva­maan niin voimakkaasti, että ne kaatuvat.
  • Laita pari senttiä kompostia kasvin ympärille, sillä komposti lannoittaa maata hitaasti. Samalla se suojaa maata kuivumiselta ja rikkaruohoilta. (Ei taida vielä meidän kompostista ehtiä tälle kesälle, kun alle kuukausi sitte laitettiin tulille.)
  • Pionien kuolleet lehdet kannattaa poistaa talveksi, jotta sienet eivät pääse talvehtimaan niissä ja tartut­tamaan seuraavan vuoden versoja. (Katotaan keväällä muistinko.) Jos pionisi saavat sienitartunnan, leikkaa saastuneet lehdet ja oksat pois.
En tiedä päteekö tämä kaikkiin pioneihin, mutta ainakin puupionien kohdalla Pioni.fi kieltää kompostin ja turpeen käytön "Musta Multa, Perennamulta, Puutarhamulta ym. ovat turvetuotteita, joilla on mullan kanssa yhteistä vain nimi." (Varmaan noin ylipäätään ihan hyvä tietää multatuotteista.) Myös kalkin liiallista käyttöä tulee välttää. (Kuusamalle kalkkia, pionille ei. Check.)

Tämä alla oleva löytyy meidän juhannusaaton kyläpaikan (Dioriina-Marinan äidin mökin) pihasta. Voi olla, että sinne ilmestyy pionipenkkiin joku yö mystillinen monttu.

pioni, tummanpunainen, tummanpinkki, vanha piha

Tämä oli muuten tunnistus numerolla neljä. Palataan pioniaiheeseen, kunhan mun ainoa nuppuni aukeaa. Älä tule paha kukka, tule hyvä kukka!

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Pohjosen Pirkot ja vuorikaunokki

Kasvitunnistus numero kolme on vuorikaunokki! Minä jo ajattelin, että tämän tunnistaminen menee väistämättä ens kesälle, kun kukinta on jo niin loppuvaiheessa.

Sitten päädyin Pohjoisten Pirkkojen Puutarhayhdistys -blogiin ja siellä se tönötti heti tokana. Vuorikaunokki. Aiajai, että tuntuu hyvältä! Kiitos, Pirkot!

Pirkkojen blogi ei kiinnittäny mun huomiota pelkän pirkkouden, vaan myös pohjoisuuden vuoksi. (Mun omat juuret tiukasti Rovaniemellä.) Meitä on töissä kaksi Pirkkoa ja tilanteen mukaan ollaan joko Mökki-Pirkko ja Rokki-Pirkko tai Pohjosen Pirkko ja Etelän Pirkko. Rakkaalla Pirkolla on monta nimeä, vissiin. :D

vuorikaunokki, siniset kuvat, lähikuva

Siniunikon-blogi kertoo että "vuorikaunokki viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, ravinteikkaassa maassa. Sitä lisätään siemenistä tai jakamalla vanhoja kasvustoja. Se leviää myös maanalaisten rönsyjen avulla ja kylväytyy myös itsestään."

Karhinkoulun puutarhuri lisää: "vuorikaunokin saa kukkimaan pikään, jos nyppii kuihtuneet kukinnot ajoissa pois. Jos koko kasvi näyttää ylikasvaneen tai muuten ränsistyneeltä, sen voi leikata kokonaan alas ja kas, muutaman viikon kuluttua tilalla on uusi kukkiva vuorikaunokki."

Taidan kokkeilla. Ei se ota jos ei annakkaan.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Amatöörin auringonkukat: Uuteen nousuun

No ehän minä mittää uusia auringonkukansiemeniä muistanu laittaa tulemaan. Mun piti mökille tullessa laittaa, mutta unohin koko projektin autoon muutamaksi päiväksi.

Ja kappas keppanaa, siellähän oli elämää, kun lopulta muistin palata asiaan.

auringonkukka, versot, idätysastia

Asettelin rasian mahollisimman aurinkoiselle paikalle, ettei mun tarvi siirrellä sitä auringon mukana kuten Lexa neuvoi. Vahingosta viisastuneena tekasin nopean kasvihuoneen. (Pitäs muuten varmaan perehtyä noihin kasvihuoneasioihin, kun ne oikeat kaupassa myytävät on niin kauniitaki. Ois sitte hyvä syy ostaa sellanen.)

kasvihuone, tee se itse, tyhjä pullo

Yksi tyhjiä pulloja rakastava mäyräkoira oli sitä mieltä, että kasvihuone on paras lelu ikinä, mutta sain hämättyä sitä vinkuvalla hampurilaisella.

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Hifistelyvapaa juustokakku

Oltiin eilen viettämässä juhannusaattoa naapurimökillä 13 kilometrin päässä Merikarvialla. Oma mökkisauna kaipaa vielä lattiaa, joten kutsutimme itsemme kaverin äidin mökille aatoksi.

Ja koska kaveri, Dioriina-blogin Marina, on aika haka keittiössä, päätin viedä jälkkäriksi bravuurijuustokakkuni. Toki silläkin saattoi olla osuutta asiaan, että en ehtiny valmistella mitään kotona Tampereella ja tämä on niin yksinkertainen, että sen tekeminen onnistuu mökillä mennen tullen.

Lupasin Marinalle reseptin, joten samalla tulee laajennettua blogin aiheistoa keittiön puolelle.

helppo, gluteeniton, juustokakku, uunissa

Alkuperäinen Arlan ohje on gluteeniton ja yllättäen Miehen mielestä gluteeniton pohja on ollu eri variaatioista paras. Tämän juhannuksen pohja oli perus-pertsa-Digestiveä, koska Noormarkun S-Marketissa ei ollu sopivaa gluteenitonta. (Ahlaisten K-Marketissa ois ihan varmasti ollu. Ei ole asiaa, jota niillä ei ole. Nimim. ostin juuri teräsharjan,  pekonia ja puutarhakalkkia samalla keikalla.)

Mutta siis se ohje:

Eilen kakkua oli syömässä viisi ja tälle päivälle jäi vielä 3-4 annosta, joten kakusta riittänee ainakin kahdeksalle.

Pohja:
  • 200 g gluteiinittomia keksejä (Esim. Semper-välipalakeksit, tai tosiaan jos ei tarvi olla gluteenitonta, niin viimekesäisen Kesäkassin jämä tai esim. Digestivet käy. Mitä sulta nyt löytyy.)
  • 75 g Arla Meijerivoita (Tai mitä tahansa rasvaa, mitä normaali ihminen käyttää leivän päällä. Ei siis Keijua.)
  • 1½ rkl sokeria (Löytyy takuulla joka mökistä.)
Täyte:
  • 400 g Arla maustamatonta tuorejuustoa (Tän joudut ostamaan.)
  • 1 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 1 tl vaniljasokeria (Tän ehkä joudut ostaan, jos et koskaan oikeasti leivo mökillä.)
  • 1 sitruunan kuori raastettuna (Tänki joudut ostaan, ellet oo sisustusbloggari ja sulla on jatkuvasti jemmassa muutama kilo sitruunoita kuvausten varalle.)
Ohjeet
  1. Laita uuni lämpiämään 175 asteiseksi.
  2. Murskaa keksit muruiksi ja sekoita joukkoon pehmeä voi ja sokeri. Sekoita tasaiseksi massaksi. 
  3. Voitele pieni (halkaisijaltaan noin 15-20 cm) irtopohjavuoka. (Tai mikä tahansa vuoka.) Painele taikina tiiviisti sen pohjalle ja sivuille. 
  4. Notkista tuorejuusto. (Jos oot yhtä mäntti leivonnassa kuin minä puutarhassa, niin tämä tarkoittaa tuorejuuston vatkaamista haarukalla kunnes se on vähän notkeempaa.)
  5. Vatkaa sokeri ja kananmunat kevyesti. Yhdistä tuorejuusto ja sokeri-munaseos. Lisää joukkoon vaniljasokeri ja sitruunan raastettu kuori. (Kannattaa vähän pesasta sitä sitruunaa. Ja jos sulla ei oo raastinta mökillä, niin vetele juustohöylällä siivuja sitruunan pinnasta ja silppua sitte veitsellä niin pieneksi kuin jaksat. Ite en jaksanu kauaa, mutta tulipa ihan uudenlaista suutuntumaa.)
  6. Kaada täyte pohjan päälle ja paista uunin alatasolla noin 40 minuuttia. 
  7. Voit tarjoilla juustokakun hieman lämpimänä, mutta se on parhaimmillaan kylmänä. (Testattu, ja hirveen totta.) Koristele vadelmilla. (Tai mitä marjoja sulla nyt siellä kasvaa. On tosi hyvää myös ilman koristeita.)
Tällä kertaa vedin niin helpolla, että kastikkeeksi hommasin kahen desin purkin Marlin Tarhurin metsämarjakeittoa. 

Jos haluat ihan pikkasen hifistellä, niin äkkiäkös siihen tempaset oikein vadelmamelban kylkeen. Siihen tarvii lisäksi vain tomusokeria, pakastevadelmia ja siivilän. (En ole tuoreista testannu ite). 
  1. Vadelmat vaan kattilaan ja tilkka vettä perään. (Ne on todennäköisesti ulkomaisia, jos ostit kaupasta, niin Evira suosittaa joko keittämään 2 min tai ainakin kuumentamaan vähintään 90 asteessa 5 min, ettet sitte saa mittään noroja tai hepatiittejä.)
  2. Painele mössö siivilän läpi.
  3. Pistä sekaan niin paljo tomusokeria kuin sun tykkäämä koostumus vaatii ja puristele vielä pikkasen siitä raastetusta sitruunasta mehua perään.
  4. Valmis.
Meillä oli suuri suunnitelma mennä aatonviettoon pyörillä, mutta ennakkotiedoista poiketen matka ei ollutkaan 8km vaan tosiaan 13. Ihan niin tukeva ei tämä meidän ensimmäinen testiversio mökkikoirankuljetusvälineestä ollu, että oltais lähetty testaamaan. 

mäyräkoira, pyörä, reppu

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Yhden pisteen vihje

En ollu edes tajunnu, että meillähän on täällä ruusujaki. Kyseessä on siis jo toinen kasvitunnistus. Hyvä minä!

Juhannusruusu kyllä oikas suoraan yhden pisteen vihjeeseen kukkimalla juhannuksena.

Sen tarkemmin en lähde lajiketta arvailemaan. Joku viisaampi kertonee, onko nämä kaikki jonkin sortin pimpinelloja vai jotain muuta, ja mistä sen erottaa.

juhannusruusu, pensas, valkoinen kukka

Mökin takaa löytyi myös vaaleanpunainen lajike, joka näyttää olevan mehiläisten mieleen. Pitääkin perehtyä hyönteishotellihommiin jossain kohti. (Ja juu, neki pitäis tehä aiemmin keväällä, mutta parempi myöhään, eikö.)

juhannusruusu, vaaleanpunainen kukka, pensas

Googlailin hoito-ohjeita ja Meillä kotona ohjeistaa leikkaamaan juhannusruusun "keväällä, kun koivut ovat hiirenkorvalla. Syysleikkausta ei suositella, koska kasvun päätyttyä haavapinnat eivät enää umpeudu. Kosteassa syyssäässä sienitaudit pääsevät leviämään avoimista leikkauspinnoista kasviin.  Juhannusruususta leikataan harventaen vanhat harmaantuneet ja kuivat oksat maata myöten. Oksien typistely puolesta välistä vie pensaasta kukinnan."


"Juhannusruusua ei saa hoitaa ! Se kukkii parhaiten täydessä auringossa, kuivahkolla paikalla ja huonohkossa mullassa. Sitä ei leikata, eikä lannoiteta. Juhannusruusua kastellaan vain istutusvuonna…" 

Väli ennen huutomerkkiä sekä kolmen pisteen käyttö tällasessa kohdassa oli jo pudottaa Sarin pois mun blogista, mutta menköön nyt tämän kerran, kun pitäis jo kiiruhtaa Merikarvian juhannusmarkkinoille.
Aurinkoista juhannusta!

torstai 23. kesäkuuta 2016

Amatöörin auringonkukat: Eka fail

Lexan ohjeiden mukaisesti vein auringonkukansiemenet ulos kasvamaan, jotta varsista ei tule heikkoja.

En ottanut huomioon, että koulintaan saattaa osallistua myös linnut ja meidän pihahiiri.

auringonkukka, kasvatus, syöty


Uudestaan!, sanois Teletappi.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Amatööri kasvattaa auringonkukkia

Mun pihat on aina ollu liian pimeitä auringonkukkien kasvatukseen. Josko mökillä onnistais.

Ekanahan aloitetaan tietysti siitä, että ostetaan siemenet ja lykitään ne multaan. Kas näin.

auringonkukka, kasvatus siemenestä

Sitten googlataan, mitä ois oikeasti pitäny tehdä.

Hidasta elämää tarjoilee Lexan vinkit auringonkukkien kasvatukseen:

  1. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää niin, että öisin ei ole enää pakkasia (toukokuun paikkeilla), istuta siemenet yhteen isompaan astiaan, esimerkiksi ämpäriin tai laatikkoon, jota siirtelet päivän mittaan aurinkopaikkoihin. Siemenet voi laittaa myös suoraan maahan, mikäli tiedät, että paikka on riittävän lämmin. Huom! Siemeniä ei kannata istuttaa sisällä, koska varsi kasvaa liian nopeasti, ja siitä tulee liian heikko. 
  2. Tässä vaiheessa suojaa siemenistutukset ja pienet taimet aina öisin pakkasharsolla tai sanomalehdellä.
  3. Kun taimet ovat noin 20-30-senttisiä, ne voi siirtää maahan tai jättää astioihin kasvamaan. Juurineen ison kukan multapaakun halkaisija on vain noin 20cm.
  4. Kun siemenen istuttaa toukokuussa, auringonkukka tekee kukkansa heinä-elokuussa. Istuta siemenet siis ihan viimeistään kesäkuun alussa.
No tuossahan ei ole kuin se ongelma, että nyt on kesäkuun loppupuoli.

Vähän sentään lohduttaa, kun Siippaistia-blogin Pikkusisko kommentoi Instagramiin, että myös hänellä tämä auringonkukanistutusaikatieto jäi välitymättä äidinmaidossa.

Asian olis kenties voinu korjata "siitepölyttömällä ´Sunbeam F1´-jättiläisauringonkukkalajikkeella, jolle on ominaista lyhyt viljelyaika, noin 14-15 viikkoa. Kasvukorkeus noin 120 cm. Auringonkukka ´Sunspot´ sopii hyvin kasvatettavaksi ruukkuihin, sisälle ja ulos. Se kasvaa 30-50 cm:n korkuiseksi. Viljelyaika kylvöstä kukintaan 12-14 viikkoa."

Tämän kryptisen tiedon meille tarjosi Viherpeukalot.fi. Voinko olettaa, että tässä puhutaan kahdesta eri lajikkeesta? Mutta miksi tolle toiselle on ominaista lyhyt viljelyaika, kun ton toisen viljelyaika on vielä lyhyempi? Ja onko nämä jotain erikoislajikkeita vai voiko se Plantagenin halvin siemenpussi sisältää jompaa kumpaa? 

Jää nähtäväksi mitä tästä tulee.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Onnellinen mökinomistaja

Kesti tuo mökin hommaaminen kolme kesää ja voin kertoa, että välillä vähän puudutti. 

Mm. töissä kuulin lauseita, kuten "Nythän on ostajan markkinat" ja "Siellähän niitä on Etuovessa vaikka kuinka paljon". Voi olla, etten keränny hymytyttö-pisteitä niistä keskusteluista. 

"Sen oikean" löytymisestä on nyt kutakuinkin vuosi ja viikko, ja näin Facebook muistaa asian. :D

Meidän mökki -lehti

torstai 16. kesäkuuta 2016

Kuoleman puutarha

Mies on niin innokas ruohonleikkaaja, että huomasin vasta nyt omistavani voikukkapellon nurmikon sijaan. 

Ennen tätä oivallusta luulin olevani sellainen "antaa kaikkien kukkien kukkia" -tyyppi. Niinku kirjaimellisesti. Olisin varmasti vieläki, jos en ois koskaan kuullu rikkaruohonyppijästä. 

Voikukkien nyppiminen juurineen on ihamparasta. Mitä pidempi juuri, sen suurempi tyydytys. Kyllä te tiiätte, jotka ootte nyppineet. Eikä sitä pysty lopettaan. Ei, vaikka ei saa enää suoristettua itteensä ja joutuu meneen loppuillan 90 asteen kulmassa. Vähänkö siinä asennossa muuten bongaa tosi helposti lisää nypittävää.

mäyräkoira, voikukannyppijä Fiskars

Vähänkö eräs jaloissa pyörivä maansiirtourakoitsija innostu kans. Kävi kai varmistamassa, ettei vaan jääny mitään juuria. Eikä vaan yhestä kohtaa. Meni nurmikonpaikka-aine ostoslistalle. (Olen kerran nähny jossain nurmikonpaikka-ainetta, jonka kyljessä oli mäyräkoiran kuva. Ei välttämättä sattumaa.)

nurmikko pilalla paikkaus

  • Rakentaja.fi neuvoo paikkaamaan nurmikon seuraavasti:

  • 1. Leikkuriharavalla tai haralla rikotaan maanpinta. (Tai mäyräkoiralla.)
  • 2. valitaan sopiva siemenseos (puutarhakaupasta valmis siemenseos). (No tässä on just taas tää, että mikä on "sopiva".)
  • 3. Kylvetään siemenet maahan kohtaan, josta maanpinta rikottiin. (Nurmikonpaikkaohje for dummies?)
  • 4. Siemenet peitetään ohuella hiekka-multaseoksella.
  • 5. Tiivistetään kevyesti painelemalla (jaloilla tai rautaharavan lappeella). 
  • (6. Huomataan hetken päästä, että tilalla on uudestaan monttu ja toistetaan kohdat 2-5 tarvittavan monta kertaa.) 
  • 7. Huolehditaan korjauskylvön kastelusta, kunnes ruoho alkaa vihertämään. (Aargh... "alkaa vihertÄÄ"! Ää! Oli se sitte nykyään sallittua taikka ei. Prkl. Joku roti.)
8. Tärkeää paikkauskylvössä on myös huolehtia siitä, että siemenet ovat kosketuksissa maanpinnan kanssa eivätkä ne jää auringossa palaneen nurmikon päälle. (Minkä kanssa ne voi olla kosketuksissa, jos ei maanpinnan?)
Tähän asti oon paikkaillu näitä soralla.

Tuosta vielä tyyppi itseteossa:

Ootteko muuten pistäny merkille, että monilla miehillä on aivan erityinen suhde ruohonleikkuuseen? Meillä meni tässä muutama viikko, ettei päästy mökille ja oli ihan tuskaa kattella miten tämä pyöriskeli ja mietti ja pyöriskeli ja suunnitteli, että lähtiskö ihan vaan iltapuhteena ajeleen moottoripyörällä mökille, että sais nurmikon leikattua. Sanoin, että kyllä se nurmikko siellä pysyy ja tämä on, että joo, pysyy tietysti. Ja seuraavana päivänä sama keskustelu.

Tällekin on ihan sama, vaikka koira kaivelee nurmikon pilalle, kunhan sen on leikattu.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Nyt kutsuu mua kuusama!

Juuei, tällä blogilla ei ole mitään tekemistä Kuusamon kanssa. Ollaan kohta vuosi mökkeilty täällä Porin Ahlaisissa, Kitukosken partaalla, ja tunnistin tänään ekan kasvin, tuoksuköynnöskuusaman. (Netin avulla tietty, mutta mitään koivuja ja nokkosia ja muuta peruskauraa ei lasketa.)

Mietin eka, että nyt joku hieno muistikirja, ja vähänkö ois kätevä sellanen minipieni printteri, joka tulostaa kuvaa suoraan puhelimesta (tai Polaroid, muttako non niin pirun kalliita ne filmit). Sitte harkitsin hetken sähköistä muistikirjaa, kunnes tajusin, että blogit on sähköisiä muistikirjoja, joten: tässä mä oon! Mökki-Pirkko!

Ja tässä on tuoksuköynnöskuusama!

tuoksuköynnöskuusama

Tuoksuköynnöskuusama on kuulemma kutakuinki Suomen yleisin köynnöskasvi. Öh.. mä oon niinku nevo höörd siitä. (Mutta olenki alunperin Lapista eikä meillä oo siellä kaikkia kasveja.)

tuoksuköynnöskuusama

Koska tää on mun puutarhamuistikirja, niin tässäpä tietoa tuoksuköynnöskuusamasta (lähde suomalainentaimi.fi): 

Yleisin köynnöskuusamamme voi talvehtia jopa V-vyöhykkeellä (en vielä tiedä millä vyöhykkeellä mun kuusama on). Viihtyvät parhaiten aurinkoisella ja kevyesti varjoisalla paikalla. Kasvualusta kalkitaan huolellisesti (mihin vuodenaikaan? ja silläkö kalkilla, jota löyty huussista vai jollain erikoisella kasvikalkilla?). Vuosittain voi poistaa kuivuneita haaroja (keväällä vai koska vain?) ja koko köynnös on helpointa nuorentaa leikkaamalla pois lähes maata myöten (miten musta tuntuu, että jos tuon leikkaa maata myöten, niin se ei siitä ainakaan nuorene).

Puutarha.net vahvistaa mun epäilykset: "vanhoja oksia voi poistaa muutaman vuoden välein keväällä. Yhdellä kertaa ei leikata montaa oksaa". Ups. Määrittele monta...

Oikeastaan mun eka ajatus oli, että tää vois sopia meidän taloyhtiön pihaan Tampereella ja rupesin hakeen, että onnistuuko pistokkaasta lisääminen. Puutarha.net lupaa, että onnistuu. Se sanoo, että lisääminen onnistuu myös taivukkaasta. Taivukkaasta.. öh.. nevö höörd.