Taas yks hel****n angervo!

Tuossa varaston nurkalla on vielä yks varsin rasittava pensas. Ärsyttävyydessään vetää vertoja pajuangervolle, mutta siinä on pihlajanlehtiä muistuttava lehdet.

Yllättyykö joku, jos kerron, että se on s****na pihlaja-angervo. Juma****a, taas yks angervo!! Kuinka monta eri v***n angervolajia voi näin pienellä tontilla kasvaa?!

Tää oli nyt siis kolmas. Ne kaks edellistä on esitelty postauksissa  "Pörriäisten lempparin vahinkotunnistus" ja "Tyhmä pajuangervo".

Otetaas faktat. Tällä kertaa Suomalainentaimi.fi:

• Rehevä, terve, nopeakasvuinen ja pitkäikäinen pihlaja-angervo leviää laajoiksi kasvustoiksi. (Hirveen (ärsyttävän) angervomaista.)
• Se viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla ja talvehtii hyvin koko Suomessa. (Täältä voi hakea, jos joku haluaa testata jotain muuta kasvupaikkaa kuin meidän tontti.)
• Kovaakin leikkausta sietävä pensas sopii aidanteisiin ja muulaisiin suojaistutuksiin. (Meidän tontilla angervoja on käytetty peittämään näkyvyys jokeen ja hienoihin kivikkoihin eli käytännössä kaikkeen näkemisen arvoiseen.)

Musta tuntuu, että tääki tapaus joutuu Mökki-Pirkon kuokan alle ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti ennemmin...

Kiinanpionin kriittiset hetket

Niinhän minä sillon viime kesänä meinasin, että en sen tontilta löytyneen pionin lisäksi laita uutta ennen kuin tiedetään missä se on tontilla turvassa remonttihommilta. Ja niinhän siinä kävi, että kuitenkin hairahduin ja kiinanpioni Ewelina muutti meidän mökille.

Silloin jo viime kesänä (linkki yllä) opittiin, että istutus on pioninkasvatuksen kriittisin vaihe. Pioni.fi lienee paras foorumi istutusinfolle:

"Istutus rinteeseen tai harjupenkkiin, maa läpäisevää, vettä ei saa kertyä pionin juurelle."

Koska tuo edellinen pioni löytyi rantapuskasta, niin pelaan varman päälle ja pistän uuden sinne myös. Yhessä kohtaa poltettiin lehtiä viime keväänä, joten siinä ei koko kesänä kasvanu mitään eli siihen vaan. Ei pelkoa, että kadottais samalla akileijoja tai muuta kaunista. 

"Pionit ovat mineraalimaan kasveja. Älkää käyttäkö turvetuotteita pionipenkkiin. Esim. Aurinkomulta, Musta Multa, Puutarhamulta ym. ovat turvetuotteita, niillä on mullan kanssa yhteistä vain nimi. Hakekaa vaikka ämpärillä kunnon peltomultaa lähimmästä pellosta!"

Se oli ihan hyvää se multa siinä rantapenkassa.

"Istutuskuopan syvyydeksi riittää vajaa puoli metriä. Kuopan pohjalle palanutta lantaa maahan sekoittaen (kanankakkaa ei lapiokaupalla!), sen päälle hiukan puhdasta maata ja pioni sen päälle. Juurakon niskasta, siitä mistä silmut lähtevät, pitää olla maan pintaan 3-5 senttiä."

Tulkitsin, että jos ei jaksa lähteä hakemaan viiden kilsan päästä tallilta palanutta lantaa, niin tuota kanankakkaa saa käyttää (kunhan ei lapiokaupalla). Ihan en tajunnu, että kummasta suunnasta pitää olla maan pintaan 3-5cm, joten varmuuden vuoksi en pistäny juurikaan syvemmälle kuin se oli siinä omassa purkissaan.

Tiesin muuten, että meillä on kaikkiruokainen mäyräkoira, mutta ihan en arvannu, että se tilaisuuden salliessa pistelee myös kanankakkaa parempiin suihin ihan suoraan pussista.

"Älä käytä kalkkia. Pioni on happamen maan kasvi (pH 6,0-6,5), pH:n tästä noustessa häiriintyy kasvin ravinteiden saanti."

Mittaako joku näitä pH-arvoja oikeesti vai vetääkö porukka vaan tunteella? Saa kommentoida.

"Istutuskuopan lanta riittää pionille hyvin muutamaksi vuodeksi ja taimivaiheen jälkeen ei pionia tarvitse kastella."

Eli taimivaiheessa kasteellaan? Onko tää isutus taimivaihe vai oliko se silloin, kun joku kasvatti sen taimeksi?

------

Joka tapauksessa, pari viikkoa myöhemmin havaittavissa toiveikkaita elonmerkkejä:

"Yllä kuvattu koskee ennen kaikkea kiinanpioneja. Pionien suvun yli 30 laijilla on erilaisia vaatimuksia."

Epäilemättä.

Epähedelmän puuttuvat hoito-ohjeet

Silloin pääsiäisen kohtalokkaana haravointihetkenä kerkesin haravoida syksyltä jääneiden lehtien alta esiin vihreitä metsämansikan versoja ja jäin miettimään, että olikohan se hyvä idea. Luvassa oli vielä kylmiä kelejä ja eikö niitä peruspertsamansikoitakin peitellä hallan varalta?

No samallahan tässä muita kasveja tunnistellessa selvittää, miten metsämansikoita (eli ahomansikoita, mainittakoon nyt sekin) kuuluu hoitaa, jotta sais maksimoitua sadon.

Ei oo vielä selvinny.

Sen verta kävi ilmi, että marja kaipaa paljon valoa ja lämpöä sekä ravinteikkaan kasvualustan (lähde Pirkanmaan metsät sekä sata muuta sivustoa) ja mm. Siilinpihalla-blogissa oli siirrelty menestyksekkäästi "piha-alueen reunamilta ahomansikan taimia kuivaan etelärinteen reunaan". Jopa se selvis, että "mansikka ei ole marja, vaan ruusukasvien heimoon kuuluva epähedelmä".

Siihen jäljet päättyvät. Kukaan ei kerro voiko metsämansikkasatoa kasvattaa lannoittamalla, tykkääkö ne tuosta siirtelystä jotenki erityisesti tai kannattaako lehtiä kasata kylmänä keväänä versojen peitoksi.

Saa neuvoa!

Ja ps. tää ei ollu kasvitunnistus, koska metsämansikka menee siihen "koivuja ja nokkosia ja muuta peruskauraa" -kategoriaan, joita ei lasketa.

Pensasmustikka vs. pajuangervo

Sanoi se poika siellä Kevätmessuilla, joka mulle pensasmustikat möi, että toukokuussa saa istuttaa. "Sitten, kun pakkaset on varmasti ohi." Juu, tänä keväänä sitä ei vaan voi tietää.

Voi olla, että inspiroiduin hieman mustikoiden istuttamisesta, kun tajusin, että voin hyvällä syyllä hävittää pari kolme metriä (tyhmää) pajuangervopuskaa. (Ai että, se on ärsyttävä kasvi.)

Ai nii ja olihan niillä mustikoillaki jotain vaatimuksia. Puutarha.net, kertoo, että mustikka menestyy kevyessä, humuspitoisessa hietamaassa ja kasvupaikan on oltava melko lämmin ja kosteuden tasainen. (Close enough.)

Mökin takaa, keittiön oven läheisyydestä löytyi tosiaan tuota pirullista pusk... sopiva kasvupaikka. Ei muuta ko lapio (Miehen) kauniiseen kouraan ja hävityspuuhiin.

• Paras istutusaika on kevät. (Check.) 
• Pensaslajikkeita kannattaa istuttaa useita vierekkäin, koska ristipölytys parantaa satoa jopa reilut 20%. (Check. Ja hommasin vielä neuvosta kolmea eri lajiketta.)
• Viljelmää ei kannata perustaa rikkaruohoiselle maalle, vaan sitä ennen epämieluisat kasvit on tuhottava. (Voin kertoa, että parhaani tein. Hyvä se on.)
• Maan on oltava erityisen hapan, pH alle 5,5. Happamuus saavutetaan lisäämällä maahan hapanta esim. havu-rodo-multaa tai kalkitsematonta turvetta. Kotikonstina maaperän happamoittamisessa auttavat kahvinporot. (Pistin mustaa multaa ja kahvinporoja. Olis Ahlaisten K-Marketissa varmasti ollu havu-rodo-multaa, mutta en viittiny lähtiä hakemaan.)
• Taimiväli n. 1 m ja riviväli n. 1,5 m. (Vimppa tuli alle metriin, kun sattumoisin just metrin kohdalla oli hemmetin kokonen kivi.)
• Pensasmustikka ei kaipaa voimakasta lannoitusta. Vuotuinen kevätlannoitus riittää. Rodo-lannoitteet käyvät pensasmustikalle mainiosti ja kalkiton perunalannoitekin sopii hyvin. (Mitenköhän voimakas määritellään. Kai niissä lannotteissa on jotku ohjeet?) Kalkkia ei saa lisätä. 
• Pensaat ovat jänisten ja hirvien herkkua, joten ne kannattaa suojata kunnon verkolla. (Kattoo ny jos jaksaa.) 

Siinä ne nyt on. Saanko esitellä, Northblue, Chippewa ja Northcountry! Peittonaan itsetehtyä pajuangervosilppua.

Myrkyllinen parsaheimolainen

Väitin äitille tänään Facebookissa, että täällä mikään vielä kuki. Että surkeeta on. Valehtelin.

Saunaremonttikaaoksen jaloista rantapuskasta pilkisti jotain kovin pientä ja sinistä. Melkein jäi huomaamatta. "Kevätkasvi sininen pieni" Googleen ja kerrasta maaliin. Idänsinililja. Kevään ensimmäinen kasvitunnistus, olkaapa hyvät!

Viherpiha listaa kevään ensimmäiset kukkijat ja kertoo, että idänsinililja leviää helposti ja se kannattaa istuttaa suurten lehtipuiden alle. Vaahteran alta nämäkin löytyi. Googlen kuvahaku näyttää valtavia sinisiä peltoja. En kehtaa edes näyttää mun idänsinililjakokonaisuutta. Enmä siitä surkeesta niin paljo valehellu.

Idänsinililja kuuluu yllättäen parsakasveihin, kuulemma aiemmin hyasinttikasveihin, kertoo Luontoportti. Sitä ei kerrota onko sinililja loikannu heimosta toiseen vai onko hyasinttiheimo tullu kaapista ja ruvennu parsakasveiksi.

Idänsinililja on myrkyllinen, koko kasvi siis, ei vain kukat. Siitä on valmistettu mm. rotanmyrkkyä, mutta myös sydänlääkettä. Luontoportti kertoo myös kaikenlaista idänsinililjan päätymisestä Suomen luontoon sekä kreikkalaisesta mytologiasta, mutta kyllästytin jo ittenikin miettiessä pitäskö tästä sanoa jotain.

Luontoportti jatkaa, että taikauskoinen kansa piti sinililjaa noitien ja pahojen henkien kukkana, jonka päälle ei uskaltanut edes astua. "Tuskinpa kellään on sydäntä tallata tätä kevään sanansaattajaa." Joo, joku vois kertoa sen tolle meidän steppaavaalle nakille, jolla ei ole mitään vaikeuksia tallata ihan mitä vaan, kuten pionin versoja, metsämansikoita ja yrttipenkistä puskevia ruohosipulin alkuja, minipienistä idänsinililjoista puhumattakaan.

Kupeista kupitteluun

Laitetaas väliin vähän Supermessu-hommaa. Nehän siis oli jo tossa kotva sitten, mutta tässä oli vähän kaikenlaista. Siis kaikenlaista positiivista ja kiirettä, elekää huolestuko. 

Lähes yhtä maltillisesti meni nämä messu kuin kevätmessutki. Lähes. Jätin ne viiskyt tulppaania ostamatta tälläki kertaa, mutta mutta...

Mä tykkään astioista. Se on joku lapsuuden turvallisuusjuttu. Kotiin niitä ei mahu enempää (vaikka rupesin viime kesänä hävittään kirpparille rumimmasta päästä), mutta onneksi on mökki, mikä ihana tekosyy. Ja koska mökillä on pelkästää järkevää, että kaikki on eriparia, niin voin sortua hyvällä omallatunnolla lähes joka kerta, kun törmään johonkin yhtä valloittavaan kuin Kuppitehdas Uoman Apaja-sarjan. Nää tehään vielä käsityönä Tampereella.

Ihan ei vapunalusviikko tarjoillu pihakahvikelejä...

Vaelluskenkien ostaminen sen sijaan on tuskaa, koska prosessiin liittyy sietämätön epätietoisuus lopullisesta yhteensopivuudesta. Oon lykänny toimenpidettä jo aika pitkään. No, kappas sattuikin, että retkeily-osiossa oli mun vanhoista vaelluslenkkareista uudempi versio tarjouksessa. Kivutonta. Myös jatkossa.

Voi olla, että oli myös koiranulkoilutustakille tarvetta. Voi olla, että Fjellreveniltä löyty aika kiva. Ei ihan ilmanen, mutta jos joka päivä käyttää, niin ei jää vuodessa enää montaa euroa kerralle.

Pionihan tietysti lähin tavottelemaan ja sellaisen kanssa myös tulin kotiin. Kiinanpioni Ewelina on hän. Tuossa se on nyt pihalla ootellu, että mentäis mökille. Naapuri käveli siitä eilen ohi ja totes, että "komia pioni sulla tulossa". Mistä se voi tietää, että toi on pioni? Tai että siitä tulee komia? Mulla on niin paljon opittavaa...

Mun ehdoton lempparikohde Supermessuilla oli kuitenki Akaalaisen Hopping Brewstersin piste. Meillä oli tavallaan niinku vuosipäivä Hopparin kanssa, kun tasan vuosi sitten samaisilla messuilla pääsin ensi kertaa maistamaan. Kaveri oli jo pitkään kehunu, mutta saatavuus oli tuolloin vielä huonoa.

Nythän näitä saa Tampereella jo usiammasta ravintolasta ja lähikaupasta, mutta valitettavasti ei vielä meän mökkikunnasta. Onneksi niitten sivuilla voi ilmiantaa paikan, josta ei vielä Hopparia löydy. Mökkilähikauppa ja -baari ilmiannettu.

Oli uutena vuonna onnellinen mahdollisuus maistaa tuota Ameliaa ja se on ehkä parasta ikinä. Penteleen nainen leikkii vaikeasti tavoiteltavaa, mutta kyllä mä sen vielä saavutan. Messuillakin se oli vain näytillä. Kuvan sentään sain, niin voin fiilistellä.

Mökki-Pirkko löytyy toukokuun ajan AirBalticin istuintaskusta

Jos lennät tässä kuussa AirBalticilla, niin tsekkaappa niitten inflight magazine. Ne halus haastatella tamperelaista mökkeilijää ja kaveri oli vinkannu mut. (Joo mökkihän ei ole pirkanmaalla, mutta teknisesti täytin kriteerin.)

Ja minähän lähen aina, kun yllytetään ja kun on mahdollista promota Tamperetta kansainvälisessä mediassa. (Tai kotimaisessa. Oikeastaan tykkään kaikista medioista.)

Vastasin kysymyksiin suomalaisten ja pirkanmaalaisten mökkeilytavoista ja listasin viisi asiaa, joita ilman ei mökillä pärjää. Taidan tehdä listasta postauksen erikseen, kun on kuvat ja kaikki.

(Ja se ei siis todellakaan ole meidän mökki, jonka kuvat jutussa on. Oiski. Kuvat on joko Visit Tampereen kuvapankista tai AirBalticin omista lähteistä. Mun ottamia on vain ne tärkeimpien tavaroiden sarja. Tai nii, äiti kuvas kirveen.)

Jutun löytää siis AirBalticin istuintaskuista, mutta myös täältä >>, sivulta 86 (pdf:n sivu 45).