tiistai 23. toukokuuta 2017

Epähedelmän puuttuvat hoito-ohjeet

Silloin pääsiäisen kohtalokkaana haravointihetkenä kerkesin haravoida syksyltä jääneiden lehtien alta esiin vihreitä metsämansikan versoja ja jäin miettimään, että olikohan se hyvä idea. Luvassa oli vielä kylmiä kelejä ja eikö niitä peruspertsamansikoitakin peitellä hallan varalta?

metsämansikka ahomansikka hoito kasvatus verso

No samallahan tässä muita kasveja tunnistellessa selvittää, miten metsämansikoita (eli ahomansikoita, mainittakoon nyt sekin) kuuluu hoitaa, jotta sais maksimoitua sadon.

Ei oo vielä selvinny.

Sen verta kävi ilmi, että marja kaipaa paljon valoa ja lämpöä sekä ravinteikkaan kasvualustan (lähde Pirkanmaan metsät sekä sata muuta sivustoa) ja mm. Siilinpihalla-blogissa oli siirrelty menestyksekkäästi "piha-alueen reunamilta ahomansikan taimia kuivaan etelärinteen reunaan". Jopa se selvis, että "mansikka ei ole marja, vaan ruusukasvien heimoon kuuluva epähedelmä".

Siihen jäljet päättyvät. Kukaan ei kerro voiko metsämansikkasatoa kasvattaa lannoittamalla, tykkääkö ne tuosta siirtelystä jotenki erityisesti tai kannattaako lehtiä kasata kylmänä keväänä versojen peitoksi.

Saa neuvoa!

Ja ps. tää ei ollu kasvitunnistus, koska metsämansikka menee siihen "koivuja ja nokkosia ja muuta peruskauraa" -kategoriaan, joita ei lasketa.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Pensasmustikka vs. pajuangervo

Sanoi se poika siellä Kevätmessuilla, joka mulle pensasmustikat möi, että toukokuussa saa istuttaa. "Sitten, kun pakkaset on varmasti ohi." Juu, tänä keväänä sitä ei vaan voi tietää.

kolme pensasmustikkapensasta muovikasseissa ja nahkakengät

Voi olla, että inspiroiduin hieman mustikoiden istuttamisesta, kun tajusin, että voin hyvällä syyllä hävittää pari kolme metriä (tyhmää) pajuangervopuskaa. (Ai että, se on ärsyttävä kasvi.)

Ai nii ja olihan niillä mustikoillaki jotain vaatimuksia. Puutarha.net, kertoo, että mustikka menestyy kevyessä, humuspitoisessa hietamaassa ja kasvupaikan on oltava melko lämmin ja kosteuden tasainen. (Close enough.)

Mökin takaa, keittiön oven läheisyydestä löytyi tosiaan tuota pirullista pusk... sopiva kasvupaikka. Ei muuta ko lapio (Miehen) kauniiseen kouraan ja hävityspuuhiin.

pajuangervo kivikasan edessä
  • Paras istutusaika on kevät. (Check.) 
  • Pensaslajikkeita kannattaa istuttaa useita vierekkäin, koska ristipölytys parantaa satoa jopa reilut 20%. (Check. Ja hommasin vielä neuvosta kolmea eri lajiketta.)
  • Viljelmää ei kannata perustaa rikkaruohoiselle maalle, vaan sitä ennen epämieluisat kasvit on tuhottava. (Voin kertoa, että parhaani tein. Hyvä se on.)
  • Maan on oltava erityisen hapan, pH alle 5,5. Happamuus saavutetaan lisäämällä maahan hapanta esim. havu-rodo-multaa tai kalkitsematonta turvetta. Kotikonstina maaperän happamoittamisessa auttavat kahvinporot. (Pistin mustaa multaa ja kahvinporoja. Olis Ahlaisten K-Marketissa varmasti ollu havu-rodo-multaa, mutta en viittiny lähtiä hakemaan.)
  • Taimiväli n. 1 m ja riviväli n. 1,5 m. (Vimppa tuli alle metriin, kun sattumoisin just metrin kohdalla oli hemmetin kokonen kivi.)
  • Pensasmustikka ei kaipaa voimakasta lannoitusta. Vuotuinen kevätlannoitus riittää. Rodo-lannoitteet käyvät pensasmustikalle mainiosti ja kalkiton perunalannoitekin sopii hyvin. (Mitenköhän voimakas määritellään. Kai niissä lannotteissa on jotku ohjeet?) Kalkkia ei saa lisätä. 
  • Pensaat ovat jänisten ja hirvien herkkua, joten ne kannattaa suojata kunnon verkolla. (Kattoo ny jos jaksaa.) 
pensasmustikat istutettu louhikon eteen

Siinä ne nyt on. Saanko esitellä, Northblue, Chippewa ja Northcountry! Peittonaan itsetehtyä pajuangervosilppua.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Myrkyllinen parsaheimolainen

Väitin äitille tänään Facebookissa, että täällä mikään vielä kuki. Että surkeeta on. Valehtelin.

Saunaremonttikaaoksen jaloista rantapuskasta pilkisti jotain kovin pientä ja sinistä. Melkein jäi huomaamatta. "Kevätkasvi sininen pieni" Googleen ja kerrasta maaliin. Idänsinililja. Kevään ensimmäinen kasvitunnistus, olkaapa hyvät!

idänsinililja pieni kasvi siniset kukat myrkyllinen

Viherpiha listaa kevään ensimmäiset kukkijat ja kertoo, että idänsinililja leviää helposti ja se kannattaa istuttaa suurten lehtipuiden alle. Vaahteran alta nämäkin löytyi. Googlen kuvahaku näyttää valtavia sinisiä peltoja. En kehtaa edes näyttää mun idänsinililjakokonaisuutta. Enmä siitä surkeesta niin paljo valehellu.

Idänsinililja kuuluu yllättäen parsakasveihin, kuulemma aiemmin hyasinttikasveihin, kertoo Luontoportti. Sitä ei kerrota onko sinililja loikannu heimosta toiseen vai onko hyasinttiheimo tullu kaapista ja ruvennu parsakasveiksi.

Idänsinililja on myrkyllinen, koko kasvi siis, ei vain kukat. Siitä on valmistettu mm. rotanmyrkkyä, mutta myös sydänlääkettä. Luontoportti kertoo myös kaikenlaista idänsinililjan päätymisestä Suomen luontoon sekä kreikkalaisesta mytologiasta, mutta kyllästytin jo ittenikin miettiessä pitäskö tästä sanoa jotain.

Luontoportti jatkaa, että taikauskoinen kansa piti sinililjaa noitien ja pahojen henkien kukkana, jonka päälle ei uskaltanut edes astua. "Tuskinpa kellään on sydäntä tallata tätä kevään sanansaattajaa." Joo, joku vois kertoa sen tolle meidän steppaavaalle nakille, jolla ei ole mitään vaikeuksia tallata ihan mitä vaan, kuten pionin versoja, metsämansikoita ja yrttipenkistä puskevia ruohosipulin alkuja, minipienistä idänsinililjoista puhumattakaan.

torstai 11. toukokuuta 2017

Kupeista kupitteluun

Laitetaas väliin vähän Supermessu-hommaa. Nehän siis oli jo tossa kotva sitten, mutta tässä oli vähän kaikenlaista. Siis kaikenlaista positiivista ja kiirettä, elekää huolestuko. 

Tulppaanikimppuja tulpaaninnuppuja satoja tulppaaneja supermessuilla

Lähes yhtä maltillisesti meni nämä messu kuin kevätmessutki. Lähes. Jätin ne viiskyt tulppaania ostamatta tälläki kertaa, mutta mutta...

Mä tykkään astioista. Se on joku lapsuuden turvallisuusjuttu. Kotiin niitä ei mahu enempää (vaikka rupesin viime kesänä hävittään kirpparille rumimmasta päästä), mutta onneksi on mökki, mikä ihana tekosyy. Ja koska mökillä on pelkästää järkevää, että kaikki on eriparia, niin voin sortua hyvällä omallatunnolla lähes joka kerta, kun törmään johonkin yhtä valloittavaan kuin Kuppitehdas Uoman Apaja-sarjan. Nää tehään vielä käsityönä Tampereella.


Ihan ei vapunalusviikko tarjoillu pihakahvikelejä...

Vaelluskenkien ostaminen sen sijaan on tuskaa, koska prosessiin liittyy sietämätön epätietoisuus lopullisesta yhteensopivuudesta. Oon lykänny toimenpidettä jo aika pitkään. No, kappas sattuikin, että retkeily-osiossa oli mun vanhoista vaelluslenkkareista uudempi versio tarjouksessa. Kivutonta. Myös jatkossa.

Pari merrel-vaelluskenkiä uudet ja vanhat

Voi olla, että oli myös koiranulkoilutustakille tarvetta. Voi olla, että Fjellreveniltä löyty aika kiva. Ei ihan ilmanen, mutta jos joka päivä käyttää, niin ei jää vuodessa enää montaa euroa kerralle.

Pionihan tietysti lähin tavottelemaan ja sellaisen kanssa myös tulin kotiin. Kiinanpioni Ewelina on hän. Tuossa se on nyt pihalla ootellu, että mentäis mökille. Naapuri käveli siitä eilen ohi ja totes, että "komia pioni sulla tulossa". Mistä se voi tietää, että toi on pioni? Tai että siitä tulee komia? Mulla on niin paljon opittavaa...


Mun ehdoton lempparikohde Supermessuilla oli kuitenki Akaalaisen Hopping Brewstersin piste. Meillä oli tavallaan niinku vuosipäivä Hopparin kanssa, kun tasan vuosi sitten samaisilla messuilla pääsin ensi kertaa maistamaan. Kaveri oli jo pitkään kehunu, mutta saatavuus oli tuolloin vielä huonoa.

Nythän näitä saa Tampereella jo usiammasta ravintolasta ja lähikaupasta, mutta valitettavasti ei vielä meän mökkikunnasta. Onneksi niitten sivuilla voi ilmiantaa paikan, josta ei vielä Hopparia löydy. Mökkilähikauppa ja -baari ilmiannettu.


Oli uutena vuonna onnellinen mahdollisuus maistaa tuota Ameliaa ja se on ehkä parasta ikinä. Penteleen nainen leikkii vaikeasti tavoiteltavaa, mutta kyllä mä sen vielä saavutan. Messuillakin se oli vain näytillä. Kuvan sentään sain, niin voin fiilistellä.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Mökki-Pirkko löytyy toukokuun ajan AirBalticin istuintaskusta

Jos lennät tässä kuussa AirBalticilla, niin tsekkaappa niitten inflight magazine. Ne halus haastatella tamperelaista mökkeilijää ja kaveri oli vinkannu mut. (Joo mökkihän ei ole pirkanmaalla, mutta teknisesti täytin kriteerin.)


Ja minähän lähen aina, kun yllytetään ja kun on mahdollista promota Tamperetta kansainvälisessä mediassa. (Tai kotimaisessa. Oikeastaan tykkään kaikista medioista.)

Vastasin kysymyksiin suomalaisten ja pirkanmaalaisten mökkeilytavoista ja listasin viisi asiaa, joita ilman ei mökillä pärjää. Taidan tehdä listasta postauksen erikseen, kun on kuvat ja kaikki.

(Ja se ei siis todellakaan ole meidän mökki, jonka kuvat jutussa on. Oiski. Kuvat on joko Visit Tampereen kuvapankista tai AirBalticin omista lähteistä. Mun ottamia on vain ne tärkeimpien tavaroiden sarja. Tai nii, äiti kuvas kirveen.)

Jutun löytää siis AirBalticin istuintaskuista, mutta myös täältä >>, sivulta 86 (pdf:n sivu 45).