lauantai 24. kesäkuuta 2017

Marjoja marjomisen ilosta

Sen verta villit kelit ollu tänä keväänä, ettei kerenny juhannusruusu kukkimaan juhannuksena. Onneksi tunnistin sen viime vuonna. Sen sijaan mökin takana olevan vaaleanpunaisen juhannusruusun vierestä bongasin eilen uuden tyypin.

Vaikka kyseessä on ihan hyvän kokonen pensas, niin jostain syystä huomasin sen vasta nyt. Siinä on kauniit pienet keltaiset kukat ja viininpunertavat lehdet.

pienet keltaiset kukat tumman punaiset purppurat lehdet purppurahappomarja happomarja


Päivänpesän elämää -blogista bongasin samannäköisen kaverin ja tiedon, että kyseessä on happomarja. Blogi kertoo, että hänen happormarjansa menestyy aurinkopaikalla, mutta sitten piti jatkaa googlaamista.

Wikipedia tiesi, että happomarjoja on noin 500 lajia ja että Suomessa yleisimmät lajit lienee ruostehappomarja, hurmehappomarja ja japaninhappomarja. Näistä ainakin ruostehappomarjan marjoja voi käyttää rajatuissa elintarviketarkoituksissa. Jotenki jäi sellanen olo, että tää mun puska ei ole mikään noista kolmesta. Jatkoin siis googlaamista.

Ihan hyvä, että jatkoin, koska toi mun pensas on purppurahappomarja, jonka punaiset suippolaiset marjat kaunistaa puutarhaa talvella, mutta ovat syömäkelvottomia. Suomalainen taimi ei kerro kuinka paljon kuolee, jos niitä käyttää esim. hilloon, mutta ehkä en lähe kokeileen. Tää tyyppi saa tyytyä elämäänsä silmänilona.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Viis asiaa, joita ilman suomalainen ei mökkeile

Mua haastateltiin toukokuun AirBalticin Baltic Outlook -lehteen ja pyysivät listaa viidestä tärkeimmästä tavarasta suomalaisella mökillä.

Esittivät esimerkkinä torkkupeittoa, jonka alla voi iltahämärässä lueskella kirjaa ulkoterassilla. Ai niinku niinä kahtena iltana, kun on niin lämmin, että torkkupeitto riittää, kunnes kolmen minuutin päästä on pakko mennä sisälle sääskien takia.

Tein heille realistisen listan.

1. Tulitikut. Miehellä on varsin ikävä tapa laittaa poltetut tulitikut takas askiin. Pieni asia, joka laukasee minussa kohtuuttoman raivokohtauksen, kun yritän löytää palamattoman yksilön.

Sitä paitsi iskä aina sanoo, että siitä voi tulla hengenlähtö, jos ottaa metsään mukaan näennäisen täyden tikkuaskin, jossa ei olekaan toimivia tikkuja. (Toki sen on meistä tuo toinen, joka sinne metsään menee, että omaan nilkkaan nasahtaa.)

halkopino tulitikkuaski sampo-tulitikut


2. Villasukat. Koska Suomen kesä.

siniharmaat pitkävartiset villasukat räsymatto


3. Kumisaappaat. Helppo laittaa jalkaan ja potkasta pois. Pitää loitolla myös käärmeet ja muun epämääräisen elämän. Sitä paitsi mäyräkoira ei yllä kusemaan sisään, jos päättää merkata väärän paikan.

siniharmaat Hai-saappaat kumisaappaat pihakivetys


4. Kirves. Jokaisella suomalaisella mökillä on tulisija, joten kirves löytynee myös. Toi kuva on suvun mökiltä Inarista. Kiitos äitille kuvasta. 

Pakko kertoa, kun siskon lapset oli pieniä (yks neljän vanha ja kaks kaksvuotiasta) ja oltiin menossa tuolta takana näkyvästä vajasta hakeen varmaan puita. Lukon kanssa renkatessa kakarat paineli oven alta sisään. Huudeltiin siinä sitte, että mitähän te siellä puuhaatte, niin neljävuotias tuumas vaan, että "hakataan kirveksellä halkoja". Tuli vähän kiire saada se ovi auki.

puuvartinen kirves pystyssä puupölkyssä talvella halkoja maassa

5. Radio. Yle puhe, Politiikkaradio, Kansanradio ja selkokieliset uutiset. Niistä on mökkitunnelma tehty. 

musta vanha radio ja kasettisoitin  ikkunalaudalla ikkunasta näkyy joki


torstai 8. kesäkuuta 2017

Kuoleman puutarha, seuraava vastustaja

Viime vuonna näihin aikoihin huomasin omistavani voikkukkapellon nurmikon sijaan. Taistelu oli kova, mutta mielestäni voittoisa.

Tänä keväänä päästiin paikalle sen verta aikasin, ettei muu vihreä ollu kerenny piilottaa pihaa peittävää sammalta. Jäin ihmettelemään miten siinä ylipäätään on mahtunu kasvaan ollenkaan nurmikkoa. Tai voikukkia.

kivetty polku ja sammaleinen nurmikko

Sammalia en sentään rupee tunnistaan. Joku raja.

Hommattiin sammalsyöppöä. Luki siinä pussin kyljessä, että jos on paljon sammalta, niin kannattaa heittää myös kalkkia perään. Ja kastella.

Nakattiin kyllä kalkkia, mutta ei me nyt sitä kasteleen ruvettu, kun ois pitäny joesta kantaa vesi. Kyllä sade hoitelee tällaset.


sammasyöpön ja kalkin laikuttama nurmikko ja kivetty polku

Ei hoidellu. Sammal oli kyllä kuollu, mutta ei tää nyt varsinaisesti kauniimmaksi ollu muuttunu, kun parin viikon päästä tultiin uuestaan.

Josko se siitä. Ennen pitkää.

Oman haasteensa nurmikolle tuo toi meidän varsin energiapitoinen maansiirtourakoitsija. Tän se puuhasteli sillä välin, kun otin nokoset tossa keinussa.

keinun alla nurmikossa koiran tekemä kuoppa

Tää seuraavan päivän projekti tais olla joko oikean tai kuvitellun hiiren metsästystä.

mäyräkoira kaivamassa kuoppaa nurmikkoon ja tutkii

Huoh.

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Saunanpurkajan pikapulla

Meillä oli viime viikonloppuna kaveri mukana remontoimassa saunaa ja koska ite olen ihan perässävedettävä noissa remppahommissa, niin ajattelin paikata asian leipomalla. Ei mitään ihmeellistä tietenkään, mutta sen verran, että tulee remppaajille arvostettu olo.

Häivähti jossain tajunnassa vasta nähty lausahdus "Kokeile pikapullaa" ja noin seitsemännen mökin sohvalla lojuvan aikakausilehden kohdalla tärppäs, Kotivinkki 7/2017.

Mökilläleipomiskriteeri on, että ainesten täytyy löytyä (pääosin) valmiina ja vaiheiden toteutettavissa käsivoimin. Tällä kertaa jouduin ostaan kardemumman, kun en ollu aiemmin pullaa tehny tällä mökillä. (Ei multa tosin löytyis sitä kotoakaan.)

pullataikina turkoosissa kulhossa vieressä odottaa valkoinen keraaminen vuoka

Tää on niin yksinkertanen homma, että aineet ja vaiheet voi kertoa kaikki kerralla (tästä riittää kuudelle tai kaheksalle, riippuen omasta ja/tai vieraiden pullahiirisyyden asteesta):
  • Ihan ekana taas uuni lämpiämään 200 asteeseen
  • Sekoita keskenään:
    • 4 dl vehnäjauhona
    • 1 dl sokeria
    • 2 tl leivinjauhetta
    • 2 tl kardemummaa
    • 1/4 tl suolaa
  • Lisää:
    • 1 kananmuna
    • 2 dl maitoa
    • 1 dl juoksevaa margariinia (eli taas mitä vaan rasvaa mitä löytyy)
    • (en unohtanu hiivaa, sitä ei vaan tule tähän)
  • Sekoita nopeasti tasaiseksi, vältä vaivaamista. 
  • Kaada voideltuun vuokaan (ite käytin paria murokulhoa, kun en keksiny muutakaan)
  • Ripottele pinnalle:
    • raesokeria (laitoin tavallista hienoa sokeria)
    • hasselpähkinärouhetta (murskasin viime kesältä jäänyttä pähkinäsekoitusta, ei kai ne miksään vuodessa mee...)
Kaksi pullaa valkoisissa vuoissa uunissa paistumassa
  • Paista 20 minuuttia
pähkinäinen pikapulla valmiina leikkuulaudalla

Näyttääpä pitkältä tuo ohje, mutta on kyllä ihan eniten yksinkertainen. Ja toimii. Pullasta tuli kuohkeaa, sopivan kosteaa ja täydellisen pähkinäistä. Melkein hävettää, että se oli niin helppo tehdä.

sauna puoleksi purettu puukasa odottaa loppusijoituspaikkaa

Hyvä pulla, parempi sauna.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Taas yks hel****n angervo!

Tuossa varaston nurkalla on vielä yks varsin rasittava pensas. Ärsyttävyydessään vetää vertoja pajuangervolle, mutta siinä on pihlajanlehtiä muistuttava lehdet.

Pihlaja-angervon lehdet läheltä kuvattuna

Yllättyykö joku, jos kerron, että se on s****na pihlaja-angervo. Juma****a, taas yks angervo!! Kuinka monta eri v***n angervolajia voi näin pienellä tontilla kasvaa?!

Tää oli nyt siis kolmas. Ne kaks edellistä on esitelty postauksissa  "Pörriäisten lempparin vahinkotunnistus" ja "Tyhmä pajuangervo".

Otetaas faktat. Tällä kertaa Suomalainentaimi.fi:
  • Rehevä, terve, nopeakasvuinen ja pitkäikäinen pihlaja-angervo leviää laajoiksi kasvustoiksi. (Hirveen (ärsyttävän) angervomaista.)
  • Se viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla ja talvehtii hyvin koko Suomessa. (Täältä voi hakea, jos joku haluaa testata jotain muuta kasvupaikkaa kuin meidän tontti.)
  • Kovaakin leikkausta sietävä pensas sopii aidanteisiin ja muulaisiin suojaistutuksiin. (Meidän tontilla angervoja on käytetty peittämään näkyvyys jokeen ja hienoihin kivikkoihin eli käytännössä kaikkeen näkemisen arvoiseen.)
Musta tuntuu, että tääki tapaus joutuu Mökki-Pirkon kuokan alle ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti ennemmin...

torstai 25. toukokuuta 2017

Kiinanpionin kriittiset hetket

Niinhän minä sillon viime kesänä meinasin, että en sen tontilta löytyneen pionin lisäksi laita uutta ennen kuin tiedetään missä se on tontilla turvassa remonttihommilta. Ja niinhän siinä kävi, että kuitenkin hairahduin ja kiinanpioni Ewelina muutti meidän mökille.

pionin

Silloin jo viime kesänä (linkki yllä) opittiin, että istutus on pioninkasvatuksen kriittisin vaihe. Pioni.fi lienee paras foorumi istutusinfolle:

"Istutus rinteeseen tai harjupenkkiin, maa läpäisevää, vettä ei saa kertyä pionin juurelle."

Koska tuo edellinen pioni löytyi rantapuskasta, niin pelaan varman päälle ja pistän uuden sinne myös. Yhessä kohtaa poltettiin lehtiä viime keväänä, joten siinä ei koko kesänä kasvanu mitään eli siihen vaan. Ei pelkoa, että kadottais samalla akileijoja tai muuta kaunista. 

"Pionit ovat mineraalimaan kasveja. Älkää käyttäkö turvetuotteita pionipenkkiin. Esim. Aurinkomulta, Musta Multa, Puutarhamulta ym. ovat turvetuotteita, niillä on mullan kanssa yhteistä vain nimi. Hakekaa vaikka ämpärillä kunnon peltomultaa lähimmästä pellosta!"

Se oli ihan hyvää se multa siinä rantapenkassa.

Mäyräkoira rantatörmällä pionin istutuspaikka ja lapio

"Istutuskuopan syvyydeksi riittää vajaa puoli metriä. Kuopan pohjalle palanutta lantaa maahan sekoittaen (kanankakkaa ei lapiokaupalla!), sen päälle hiukan puhdasta maata ja pioni sen päälle. Juurakon niskasta, siitä mistä silmut lähtevät, pitää olla maan pintaan 3-5 senttiä."

Tulkitsin, että jos ei jaksa lähteä hakemaan viiden kilsan päästä tallilta palanutta lantaa, niin tuota kanankakkaa saa käyttää (kunhan ei lapiokaupalla). Ihan en tajunnu, että kummasta suunnasta pitää olla maan pintaan 3-5cm, joten varmuuden vuoksi en pistäny juurikaan syvemmälle kuin se oli siinä omassa purkissaan.

Tiesin muuten, että meillä on kaikkiruokainen mäyräkoira, mutta ihan en arvannu, että se tilaisuuden salliessa pistelee myös kanankakkaa parempiin suihin ihan suoraan pussista.

"Älä käytä kalkkia. Pioni on happamen maan kasvi (pH 6,0-6,5), pH:n tästä noustessa häiriintyy kasvin ravinteiden saanti."

Mittaako joku näitä pH-arvoja oikeesti vai vetääkö porukka vaan tunteella? Saa kommentoida.


kiinanpioni istutettu rantatörmälle mäyräkoira vahtii taustalla kaloja

"Istutuskuopan lanta riittää pionille hyvin muutamaksi vuodeksi ja taimivaiheen jälkeen ei pionia tarvitse kastella."

Eli taimivaiheessa kasteellaan? Onko tää isutus taimivaihe vai oliko se silloin, kun joku kasvatti sen taimeksi?

------

Joka tapauksessa, pari viikkoa myöhemmin havaittavissa toiveikkaita elonmerkkejä:

Pioni eli kiinanpioni Ewelina kasvattanu pidempiä versoja sitten isutuksen

"Yllä kuvattu koskee ennen kaikkea kiinanpioneja. Pionien suvun yli 30 laijilla on erilaisia vaatimuksia."

Epäilemättä.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Epähedelmän puuttuvat hoito-ohjeet

Silloin pääsiäisen kohtalokkaana haravointihetkenä kerkesin haravoida syksyltä jääneiden lehtien alta esiin vihreitä metsämansikan versoja ja jäin miettimään, että olikohan se hyvä idea. Luvassa oli vielä kylmiä kelejä ja eikö niitä peruspertsamansikoitakin peitellä hallan varalta?

metsämansikka ahomansikka hoito kasvatus verso

No samallahan tässä muita kasveja tunnistellessa selvittää, miten metsämansikoita (eli ahomansikoita, mainittakoon nyt sekin) kuuluu hoitaa, jotta sais maksimoitua sadon.

Ei oo vielä selvinny.

Sen verta kävi ilmi, että marja kaipaa paljon valoa ja lämpöä sekä ravinteikkaan kasvualustan (lähde Pirkanmaan metsät sekä sata muuta sivustoa) ja mm. Siilinpihalla-blogissa oli siirrelty menestyksekkäästi "piha-alueen reunamilta ahomansikan taimia kuivaan etelärinteen reunaan". Jopa se selvis, että "mansikka ei ole marja, vaan ruusukasvien heimoon kuuluva epähedelmä".

Siihen jäljet päättyvät. Kukaan ei kerro voiko metsämansikkasatoa kasvattaa lannoittamalla, tykkääkö ne tuosta siirtelystä jotenki erityisesti tai kannattaako lehtiä kasata kylmänä keväänä versojen peitoksi.

Saa neuvoa!

Ja ps. tää ei ollu kasvitunnistus, koska metsämansikka menee siihen "koivuja ja nokkosia ja muuta peruskauraa" -kategoriaan, joita ei lasketa.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Pensasmustikka vs. pajuangervo

Sanoi se poika siellä Kevätmessuilla, joka mulle pensasmustikat möi, että toukokuussa saa istuttaa. "Sitten, kun pakkaset on varmasti ohi." Juu, tänä keväänä sitä ei vaan voi tietää.

kolme pensasmustikkapensasta muovikasseissa ja nahkakengät

Voi olla, että inspiroiduin hieman mustikoiden istuttamisesta, kun tajusin, että voin hyvällä syyllä hävittää pari kolme metriä (tyhmää) pajuangervopuskaa. (Ai että, se on ärsyttävä kasvi.)

Ai nii ja olihan niillä mustikoillaki jotain vaatimuksia. Puutarha.net, kertoo, että mustikka menestyy kevyessä, humuspitoisessa hietamaassa ja kasvupaikan on oltava melko lämmin ja kosteuden tasainen. (Close enough.)

Mökin takaa, keittiön oven läheisyydestä löytyi tosiaan tuota pirullista pusk... sopiva kasvupaikka. Ei muuta ko lapio (Miehen) kauniiseen kouraan ja hävityspuuhiin.

pajuangervo kivikasan edessä
  • Paras istutusaika on kevät. (Check.) 
  • Pensaslajikkeita kannattaa istuttaa useita vierekkäin, koska ristipölytys parantaa satoa jopa reilut 20%. (Check. Ja hommasin vielä neuvosta kolmea eri lajiketta.)
  • Viljelmää ei kannata perustaa rikkaruohoiselle maalle, vaan sitä ennen epämieluisat kasvit on tuhottava. (Voin kertoa, että parhaani tein. Hyvä se on.)
  • Maan on oltava erityisen hapan, pH alle 5,5. Happamuus saavutetaan lisäämällä maahan hapanta esim. havu-rodo-multaa tai kalkitsematonta turvetta. Kotikonstina maaperän happamoittamisessa auttavat kahvinporot. (Pistin mustaa multaa ja kahvinporoja. Olis Ahlaisten K-Marketissa varmasti ollu havu-rodo-multaa, mutta en viittiny lähtiä hakemaan.)
  • Taimiväli n. 1 m ja riviväli n. 1,5 m. (Vimppa tuli alle metriin, kun sattumoisin just metrin kohdalla oli hemmetin kokonen kivi.)
  • Pensasmustikka ei kaipaa voimakasta lannoitusta. Vuotuinen kevätlannoitus riittää. Rodo-lannoitteet käyvät pensasmustikalle mainiosti ja kalkiton perunalannoitekin sopii hyvin. (Mitenköhän voimakas määritellään. Kai niissä lannotteissa on jotku ohjeet?) Kalkkia ei saa lisätä. 
  • Pensaat ovat jänisten ja hirvien herkkua, joten ne kannattaa suojata kunnon verkolla. (Kattoo ny jos jaksaa.) 
pensasmustikat istutettu louhikon eteen

Siinä ne nyt on. Saanko esitellä, Northblue, Chippewa ja Northcountry! Peittonaan itsetehtyä pajuangervosilppua.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Myrkyllinen parsaheimolainen

Väitin äitille tänään Facebookissa, että täällä mikään vielä kuki. Että surkeeta on. Valehtelin.

Saunaremonttikaaoksen jaloista rantapuskasta pilkisti jotain kovin pientä ja sinistä. Melkein jäi huomaamatta. "Kevätkasvi sininen pieni" Googleen ja kerrasta maaliin. Idänsinililja. Kevään ensimmäinen kasvitunnistus, olkaapa hyvät!

idänsinililja pieni kasvi siniset kukat myrkyllinen

Viherpiha listaa kevään ensimmäiset kukkijat ja kertoo, että idänsinililja leviää helposti ja se kannattaa istuttaa suurten lehtipuiden alle. Vaahteran alta nämäkin löytyi. Googlen kuvahaku näyttää valtavia sinisiä peltoja. En kehtaa edes näyttää mun idänsinililjakokonaisuutta. Enmä siitä surkeesta niin paljo valehellu.

Idänsinililja kuuluu yllättäen parsakasveihin, kuulemma aiemmin hyasinttikasveihin, kertoo Luontoportti. Sitä ei kerrota onko sinililja loikannu heimosta toiseen vai onko hyasinttiheimo tullu kaapista ja ruvennu parsakasveiksi.

Idänsinililja on myrkyllinen, koko kasvi siis, ei vain kukat. Siitä on valmistettu mm. rotanmyrkkyä, mutta myös sydänlääkettä. Luontoportti kertoo myös kaikenlaista idänsinililjan päätymisestä Suomen luontoon sekä kreikkalaisesta mytologiasta, mutta kyllästytin jo ittenikin miettiessä pitäskö tästä sanoa jotain.

Luontoportti jatkaa, että taikauskoinen kansa piti sinililjaa noitien ja pahojen henkien kukkana, jonka päälle ei uskaltanut edes astua. "Tuskinpa kellään on sydäntä tallata tätä kevään sanansaattajaa." Joo, joku vois kertoa sen tolle meidän steppaavaalle nakille, jolla ei ole mitään vaikeuksia tallata ihan mitä vaan, kuten pionin versoja, metsämansikoita ja yrttipenkistä puskevia ruohosipulin alkuja, minipienistä idänsinililjoista puhumattakaan.

torstai 11. toukokuuta 2017

Kupeista kupitteluun

Laitetaas väliin vähän Supermessu-hommaa. Nehän siis oli jo tossa kotva sitten, mutta tässä oli vähän kaikenlaista. Siis kaikenlaista positiivista ja kiirettä, elekää huolestuko. 

Tulppaanikimppuja tulpaaninnuppuja satoja tulppaaneja supermessuilla

Lähes yhtä maltillisesti meni nämä messu kuin kevätmessutki. Lähes. Jätin ne viiskyt tulppaania ostamatta tälläki kertaa, mutta mutta...

Mä tykkään astioista. Se on joku lapsuuden turvallisuusjuttu. Kotiin niitä ei mahu enempää (vaikka rupesin viime kesänä hävittään kirpparille rumimmasta päästä), mutta onneksi on mökki, mikä ihana tekosyy. Ja koska mökillä on pelkästää järkevää, että kaikki on eriparia, niin voin sortua hyvällä omallatunnolla lähes joka kerta, kun törmään johonkin yhtä valloittavaan kuin Kuppitehdas Uoman Apaja-sarjan. Nää tehään vielä käsityönä Tampereella.


Ihan ei vapunalusviikko tarjoillu pihakahvikelejä...

Vaelluskenkien ostaminen sen sijaan on tuskaa, koska prosessiin liittyy sietämätön epätietoisuus lopullisesta yhteensopivuudesta. Oon lykänny toimenpidettä jo aika pitkään. No, kappas sattuikin, että retkeily-osiossa oli mun vanhoista vaelluslenkkareista uudempi versio tarjouksessa. Kivutonta. Myös jatkossa.

Pari merrel-vaelluskenkiä uudet ja vanhat

Voi olla, että oli myös koiranulkoilutustakille tarvetta. Voi olla, että Fjellreveniltä löyty aika kiva. Ei ihan ilmanen, mutta jos joka päivä käyttää, niin ei jää vuodessa enää montaa euroa kerralle.

Pionihan tietysti lähin tavottelemaan ja sellaisen kanssa myös tulin kotiin. Kiinanpioni Ewelina on hän. Tuossa se on nyt pihalla ootellu, että mentäis mökille. Naapuri käveli siitä eilen ohi ja totes, että "komia pioni sulla tulossa". Mistä se voi tietää, että toi on pioni? Tai että siitä tulee komia? Mulla on niin paljon opittavaa...


Mun ehdoton lempparikohde Supermessuilla oli kuitenki Akaalaisen Hopping Brewstersin piste. Meillä oli tavallaan niinku vuosipäivä Hopparin kanssa, kun tasan vuosi sitten samaisilla messuilla pääsin ensi kertaa maistamaan. Kaveri oli jo pitkään kehunu, mutta saatavuus oli tuolloin vielä huonoa.

Nythän näitä saa Tampereella jo usiammasta ravintolasta ja lähikaupasta, mutta valitettavasti ei vielä meän mökkikunnasta. Onneksi niitten sivuilla voi ilmiantaa paikan, josta ei vielä Hopparia löydy. Mökkilähikauppa ja -baari ilmiannettu.


Oli uutena vuonna onnellinen mahdollisuus maistaa tuota Ameliaa ja se on ehkä parasta ikinä. Penteleen nainen leikkii vaikeasti tavoiteltavaa, mutta kyllä mä sen vielä saavutan. Messuillakin se oli vain näytillä. Kuvan sentään sain, niin voin fiilistellä.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Mökki-Pirkko löytyy toukokuun ajan AirBalticin istuintaskusta

Jos lennät tässä kuussa AirBalticilla, niin tsekkaappa niitten inflight magazine. Ne halus haastatella tamperelaista mökkeilijää ja kaveri oli vinkannu mut. (Joo mökkihän ei ole pirkanmaalla, mutta teknisesti täytin kriteerin.)


Ja minähän lähen aina, kun yllytetään ja kun on mahdollista promota Tamperetta kansainvälisessä mediassa. (Tai kotimaisessa. Oikeastaan tykkään kaikista medioista.)

Vastasin kysymyksiin suomalaisten ja pirkanmaalaisten mökkeilytavoista ja listasin viisi asiaa, joita ilman ei mökillä pärjää. Taidan tehdä listasta postauksen erikseen, kun on kuvat ja kaikki.

(Ja se ei siis todellakaan ole meidän mökki, jonka kuvat jutussa on. Oiski. Kuvat on joko Visit Tampereen kuvapankista tai AirBalticin omista lähteistä. Mun ottamia on vain ne tärkeimpien tavaroiden sarja. Tai nii, äiti kuvas kirveen.)

Jutun löytää siis AirBalticin istuintaskuista, mutta myös täältä >>, sivulta 86 (pdf:n sivu 45).

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Pioni 2.0

Sen ainoan tunnin aikana, jonka kerkesin mökillä tehoileen, tarkistin tietty rakkaan pionini edellytykset pioninarvoiseen elämään. Leikkasin vanhat varret pois (oli tarkotus syksyllä, mutta unohin) ja kertasin täältä lannoitustarpeen (joka siis vasta kukinnan jälkeen kompostilla). 

Mökillä pionin versot näkyvät jo hieman

Ilmeisesti olemme edelleen väleissä, koska uutta vartta on tulossa ainakin viiden alun verran (kuvassa punaisella). Jos viime vuonna oli kolme vartta ja yksi kukka, niin uskaltanen odottaa ainakin 1,666 nuppua tälle kesää. Eikö?

Tutkiskelin myös keskellä pihaa nousevan kasvisaarekkeen (tai mikä toi nyt on) rakennetta ja tajusin taas selvemmin kuinka paljon tunnistettavaa mulla on vielä edessä. Tavallaan lupasin noille kasveille, että ketään ei hävitetä ennen kuin se on tunnistettu.

kasvisaareke täynnä erilaisia pensaita ja kasveja

Saa nähä kuinka kauan periaate pitää. Osa tontilla kasvavista puskista on joko liian hallitsevia tai vain tosi rumia ja tänä viikonloppuna on Tampereella Supermessut. Dioriina-Marina oli jo ollu ja kerto, että siellä on sataa erilaista pionia. Voi olla, että joku tyhmä angervo joutuu väistymään.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Apteekin kautta kotiin

Päätettiin pyhittää pääsiäisestä ruhtinaalliset 24h mökkeilylle. Vuoden ekat mökkitunnit. Olla oikein yötä, kaataa puita, kattoa oliko tunnistetuissa kasveissa jotain keväthoidettavia ja antaa koiran rellestää huolella.

Käytin tuosta 24 tunnista vajaan tunnin tehokkaaseen puuhasteluun, noin vartin haravointiin ja loput 23 tuntia makasin eri asennoissa etsien sellaista, joka sattuis selkään vähiten.

mökki-pirkko sohvalla selkäkipu

Ihan aluksi tuo mahallaanolo oli tosi hyvä ja anto valheellisen terveyden tunteen. Sitten koira ilmoitti olevansa kiinnostunut tulemaan sisälle, joten voimantunnossani nousin avaamaan oven ja sitte soitinkin jo Miehelle, että tulee nostaan mut takas sohvalle.

Sinä iltana ei jalat kantanu ollenkaan (jätettäneen tässä kohti se tarina kertomatta, miten selvisin pissalle), mutta maanantaina pystyin jo kävelemään ite, kunhan Mies nosti ensin pystyyn.

Tää oli mun mielestä silti kohtalaisen julmaa huumoria, kun tiistaina lopulta pääsin lääkäriin. "Voit mennä suoraan neljänteen kerrokseen. Lääkäri kutsuu sitten nimellä."


Mutta oli se sen arvoista. Voin kertoa.

Burana Panacod Panadol Norflex lihasrelaksantti selkäkipuun

Ja ymmärrän hirveen hyvin ihmisiä, jotka jää koukkuun kipulääkkeisiin.  Onhan ne ihania.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Luonnonkauniit messupuskat

Järjestivät Helsingissä parit messut, niin lähimmä Dioriina-blogin Marinan kanssa kattomaan mitä ne olivat keksineet.

Luonnonkaunis-messuilla luonnonkosmetiikkaa

Marina on kauneusbloggari (kyllä, se on oikea blogiteema) eli sen pääkohteena oli Luonnonkaunis-messut täynnä luonnonkosmetiikkaa. Ei tarvinnu ständi-ihmisten paljo tuotteita esitellä, kun Marina pöytä pöydältä hehkutti mikä tuote on ihana ja mikä vielä ihanampi. Voi olla, että jokunen tuubi tarttui matkaan tehokkaan innostuksen johdosta.

Saimme Naturellelementiltä molemmat testiin Marius Fabren Black Soapin, joka on oliiviöljypohjainen musta saippua. Ohjeiden mukaan sillä voi pestä mitä vain pers..koirasta perämoottoriin ja se on 100% biohajoava. Kunhan saadaa mökkikausi auki, niin tämä purkki joutuu tositestiin. Toki voi olla, että toi kaikessa mahdollisessa pyörivä tyyppi joutuu testaan tän jo aiemmin.

Mäyräkoira sohvalla musta saippua black soap

Pakko tunnustaa, että ei ollu Mökki-Pirkko kosmetiikkamessuillakaan ihan vieraalla maalla. Mussa asuu pieni kosmetiikkahamsteri, jota yritän pidellä aisoissa, koska keskeneräiset vanhenevat purkit ahdistaa sitä pientä puunhalaajaa, joka mussa myös asuu. Yksi eksä kutsui aikanaan nimellä neiti Lotionen (olin hetken töissä Body Shopissa ja saatto kaikenlaista purkkia kerääntyä kotiin). Voi vaan kuvitella miksi Marinaa kutsutaan kotona. (Todistettavasti sen mies vielä mahtuu sinne.)

Mutta siis mun varsinainen pääkohde oli Kevätmessut. Aiai. Onneksi en oo nyt hetkeen päässy mökille eikä saunan valmistumisestakaan ole takeita tälle kesälle, niin pysy joku roti. Aika lähellä olin jo yhtä löylykiulua, mutta oon tavallaan luvannu Miehelle, että en osta mitään sauna-asioita ennen kuin saunassa on seinät.

Harkittiin  myös tulppaaneja 50/kpl kympillä sekä jänniä kukkamukuloita, jotka ei olis tarvinnu multaa eikä vettä vaan kasvaneet ihan pöydällä suoraan vaan ulos mukulastaan, mutta ne oli oikeastaan vaan jänniä eikä yhtään kauniita, niin nekin jäi. Ja nälissämme hengattiin aika pitkään luomu- ja lähiruokaosastolla maistelemassa.

kevätmessut, tulppaaneja, ituja, sisustustuotteita, kallan mukuloita

Ajattelin, että joku ihana pioni löytyis kuitenki, mutta en tiiä oonko kovasti ronkeli vai oliko kauniit pionit sunnuntaina jo menny. En tykkää niistä hörsösistä vaan pitää olla kunnon erottuvat lehdet.

Pensasmustikoita en enää jaksanu vastustaa. Varsinkin, kun niiden ominaisuuksia esitteli varsin söpöinen nuorimies Tori Ruposelta. Ja tietty sunnuntaina sai jo erikoistarjouksessa useamman puskan. 

pensasmustikkapensaat matkalla kotiin

Näitten kans olikin sitte erikoisen kiva matkustaa bussilla takas Tampereelle. "Anteeksi", "Pääsisinkö ohi?", "Apua, osuinko mä sua?!", "Anteeksi!", "Kun nää mun puskat". 

(Pensasmustikan sielunelämään tutustumme toukokuussa, kun pakkaset varmuudella loppuu ja saa istuttaa. Nyt ne joutui pimeään kellariin odottamaan. Toivottavasti ei sitä, että alan syksyllä kaivata mustikoita ja muistan mitä mulla on kellarissa.)

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Mökkikausi, olen tulossa!

Miten sitä onkaan ihminen onnellinen siitä, että käsillä on mökkikausi eikä enää mökinhakukausi.

kahvia, aurinkoa, viherpiha, meidän mökki ja villasukat eli melkein mökkikausi

Vaikka mökille ei olekaan päästy kiireiden vuoksi hetkeen, niin tunnelma alkaa olla kohillaan. Eilen herättelin mökkikausikuumetta Tampereella kotipihan auringossa ja tänään suuntaamme Dioriina-blogin Marinan kanssa Kevätmessuille Helsinkiin.  

Ahlainen, you're next!

maanantai 30. tammikuuta 2017

Megastar-vaihtoehto mökkiviikonlopulle

Mua ei oo keskimäärin kauhean vaikea saada yllytettyä mukaan, no, mihin nyt millonki. Pari vuotta sitte naapurin Ira kysy Facessa oisko joku kiinnostunu käveleen 200km San Sebastianista Santanderiin. Vartin päästä matka oli päätetty, suunniteltu ja kahvit juotu.

Puolen päivän risteily ei vaatinu oikeastaan lainkaan pohdintaa, kun Dioriina-blogin Marina kysy koittaako saada mulle kans kutsun Suomessa rakennetun Tallink Megastarin neitsytmatkalle.

Mökki-Pirkko Tallink Megastar hevoslamppu design

Silleen ainaki eroaa tuo laivamatkailu mökkeilystä, että laivan buffassa ei tarvi kysyä pistelläänkö lihaa vai kalaa, viintä vai olutta ja suklaa- vai mansikkajäätelöä. On oikeastaan loukkaus laivabuffaa kohtaa olla maistamatta kaikkea.

lihaa kalaa pastaa olutta viiniä limsaa laivan buffetissa Tallink Megastar

(Tokihan ois parina päivänä viime kesänäki ollu syytä rajata noita vaihtoehtoja, kun saatto olla, että joulukilot tuli puoli vuotta etuajassa.)

Jälkiruokabuffetti Tallink Megastar suklaata kakkuja jäätelöä

Ei taida maailmassa olla ravintolaa, taloa, nettisivua tai valtamerilaivaa, joka olis täysin valmis sinä päivänä, kun se otetaan käyttöön. Päti myös Megastarilla. A la carteen ei päässy tietokonevian vuoksi, Marko Vainio sai pistää kaikki tilannetajunsa peliin, kun kesken loistavan Divet Shown tuli "saavumme Tallinnaan" -kuulutukset kolmella kielellä ja kahvikone sylki sentin verran kuumaa sohjoa lasin pohjalle, kun edellinen oli saanu taivaallisen näköisen lattehässäkän.

Hieman vähemmän virolainen palveluasenne olis voinu pelastaa tilanteen täysin, mutta nyt oli luotettava omaan huumorintajuun.

pearu ipa hopster käsityöolut tallink megastar

Olihan se laiva tosi hieno ja haisi ihan uudelta (toinen vaihtoehto on se aivan liikaa elämää nähny kokolattiamatto), mutta reissun parasta antia oli kuitenki Marinan 40+ blogit -yhteisön tyypit. Oli ruoka-, kauneus- ja vaikka mitä bloggaria. Kaikilla kamera ja hyvä meininki. Melkein harmittaa, että vielä on hieman matkaa neljänkympin tuolle puolen. (Paino sanalla melkein.)

Bloggarit Mökki-Pirkko, Dioriina ja Kotikaupungin laidalla kapteenin kanssa Tallink Megastarin komentosillalla

Koti kaupungin laidalla -blogin Fridan (suurkiitos hienosta selfiestä) kans käytiin moikkailees kapteenia komentosillalla ja Kulinaari bongattiin heti terminaalista mukaan tervetuliaiskuvaan. (Se, että itsensä kuvauttaneet sai ylimääräsen drinkkilipun, ei vaikuttanu kuvauttamispäätökseen. Eipä.)

Skumppalasi ja valokuvassa bloggarit mökki-pirkko kulinaari dioriina

Muita uusia bloggari- ja blogituttavuuksia mm. Funky & Fifty,  Souliina, Tuula's life, Beach House Kitchen, Lady of the mess ja Tinskun keittiössä.

bloggart dioriina mökki-pirkko startbucksissa kuvaussessio kahvi mukaan

Kiitos seurasta loistavat 40+ -naiset ja -mies! Toivottavasti tapaamme jälleen. :)