sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Haastebloggaus: Mansikoita ja mutaliukuja

Nonii, Puutarhurin maja -blogin Minna heitti kehiin lapsuuden puutarhamuisto -haasteen. Töihin pitäis tehä yks suunnitelma, eteisen uudet hyllyt kaipaa vielä yhtä maalipintaa ja koko kämppä imuria, joten keitin pannullisen kahvia ja istuin muistelemaan lapsuuden kesiä.

Puutarhamuistot liittyy Rovaniemen lapsuudenkotiin Kemijoen rannassa, jossa äitillä ja iskällä on edelleen omiin tarpeisiin riittävä kasvimaa, pari riviä mansikkaa ja viinimarjapensaita. Vaikka teknisesti asuttiin maalla, niin hyötyeläimiä oli vain kerran viiden ankan verran. Iskä metsästää kyllä hirviä, mutta kesän ajan perheenjäseninä pidettyjen ankkojen teurastamisen jälkeen hyötyeläimistä ei meillä enää keskuteltu.

kuvastakuva vuodelta 83 pieni tyttö sahaa puuta kop-pipo päässä

Eka kuva vuodelta '83, jolloin rakennettiin iskän kanssa komposti. (Tokan kompostini vaiheet voi lukea täältä >>)

Parhaat muistot liittyy vahvasti makuihin. Joenpenkalla kasvoi metsämansikoita, jotka ajan mittaan väheni ja katosi (ja siksi yritän vaalia niitä omalla mökillä). Porkkanoita ja retiisejä otettiin suoraan maasta ja huljautettiin nopeasti joessa ennen syömistä. (Voi olla, että ei kohtais nykypäivän elintarvikehygieniastantardeja.) Lantut ja nauriit maistuu edelleen lapsuudelta ja herneitä syötiin tietty suoraan paloista kasvimaalla eikä niitä varten tarvinnu edes kyykistyä, kun ne kasvoi tukia pitkin lapsenkorkuiseksi. 

Mansikoita sai satokaudella syödä niin paljon kuin pystyi, mutta koiraa piti varoa päästämästä mansikkamaalle, kun se tykkäsi niistä myös. Samainen koira osallistui mielellään myös perunanistutukseen kaivamalla perunat ylös ja laittamalla luita tilalle. 

Ja koska hoploppeja ei oltu keksitty ja eikä vesiliukumäkiä oltu nähty kuin kuvissa, niin kasvimaan polusta sai mahtavan liukuradan, kun siihen kantoi tarpeeksi vettä. 

Enkä muista, että meitä (minua, siskoja ja naapurinlapsia) olisi koskaan kielletty syömästä kasvimaasta tai tekemästä poluista mutaliukuja. 

mökki-pirkko pesee nauriita vuonna 1983 raitapipo päässä

Tässä taas pesen nauriita. Tämäkin kuva vuodelta '83. Ilmeisesti mutaliukujen vuoksi ei ole kannattanu paljo vaatteita pukea, koska tosi monessa puutarhalapsuuskuvassa olen ilkosillani. Niitä ei kai nykyään sovi jaella nettiin.

Mutta ei voi sanoa, että kaikki lapsuuden puutarhamuistot olis aurinkoisia ja iloisia. Yks parhaista asioista kotoa pois muuttamisessa oli se, että ei tarvi enää ikinä kerätä yhtään marjaa. Näin 16 vuotta myöhemmin palasin marjapuskaan, mutta näin aikuisena saan onneksi ite päättää keräänkö marjani metsästä vai torilta. "Jos jaksaa humputella, niin jaksaa puuhaillakin", lausahti äiti aivan liian aikaisin aamulla. Teinin logiikkaan tuo ei mahtunut mitenkään, mutta mentävä oli. Metsään tai viinimarjapuskaan.
-------------
Haastan puolestani Pohjoisten Pirkkojen Puutarhayhdistyksen, koska ilmiselvistä syistä tunnen sielujen yhteyttä, Marinan Dioriina -blogista, koska olen sen kaaso sekä Sannan Rivaripihalta, koska se on mun suosikkeja Instagramissa.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Onneksi olkoon, nauhus! Olet 20. tunnistukseni.

Kävi sillä tavalla vanhanaikaisesti, että jätin netin taas mökille pariksi viikoksi. (Täältä voi lukea viime kerrasta.) Se on kyllä top-kolmosessa ärsyttävät asiat, jotka voi unohtaa mökille. Ehkä kännykkä ja lompakko menee vielä edelle. Ja työtietokone. Ok, sovitaan top-nelosessa.

Näin kävi ja siksi bloggaustauko, että netin jakaminen luurista on pääosin tuskallinen operaatio.

Kahdeskymmenes kasvitunnistukseni, nauhus, on odottanut vuoroaan siitä asti, kun äiti ja iskä oli käymässä. Se oli pujon lisäksi äitin toinen tunnistus. Nyt kukinta on jo ohi, mutta onneksi mulla on Miehen ottamia kuvia. Se oli itekseen mökillä ja lähetteli kuvia varsin vaikuttuneena nauhuksen mehiläisvetovoimasta.

tähkämäiset keltaiset kukinnot korkea kasvi paljon mehiläisiä leveät lehdet nauhus

Meidän nauhus kasvaa tuossa rantapuskassa koivun ja vaahteran varjossa ja on korkeimmillaan varmaan puoltoistametrinen. Tänä kesänä se kukki elokuun loppupuolella.

Puutarhan.net kertoo, että "kaikki nauhukset kukkivat keltaisin kukin, mutta kukintojen ja lehtien muodot vaihtelevat lajeittain. Kukinnot voivat olla tähkämäisiä tai töyhtömäisiä tai leveitä ja kartiomaisia. Nauhukset kukkivat runsaasti ja niiden kukinta-aika on pitkä. Isokokoiset ja leveälehtiset nauhukset peittävät nopeasti kasvupaikkansa. Niitä ei tarvitse tukea eikä juuri koskaan jakaa, ja ne ovat kestäviä Lappia myöten". 

Toi meidän tyyppi on toistaiseksi pysyny omassa mättäässään eikä esitä leviämisen elkeitä. Ihan kiva, koska vallattomasti leviäviä kasveja meillä riittää.

Nauhusta voi lisätä mm. siemenestä. Meillä kotona kertoo, että "Nauhusten siemenet itävät yleensä suhteellisen helposti. Edellytyksenä on tietenkin, että siementä on todellakin muodostunut, eikä kysymyksessä ole pelkkä siemenhahtuva. Siemenet voi kylvää joko syksyllä tai keväällä. Uusi tulokas ei välttämättä ole emokasvin kaltainen". Hauska. Yllätyksellistä tää puutarhailu.


korkea keltakukkainen kasvi koivun juurella suuret pyöräet lehdet nauhus

Nauhuslajeja on niin paljon, että en uskalla varmaksi väittää mikä tämä meidän on. Sitä paitsi sauna on kuulemma lämmin, joten tarkempi lajittelu jääköön nyt.

Kuvat: Mies
Instagram käsittely: Minä

lauantai 2. syyskuuta 2017

Yllättävää tietoa vanhasta tutusta, vatusta

En tiiä miten en oo aiempina vuosina huomannu, että meillä kasvaa vattua vähän joka paikassa. Voi tietysti olla se, että viime vuonna ajoitin loman niin, että en juuri kypsää marjaa tavannu. Siis mitään lajia. Yhtälailla meni ohi vatut.

vadelma ja pensashanhikki samassa puskassa

Tuo meidän pensashanhikkipuska näyttää olevan varsinainen kommuuni. Ei siis yllätä, että osa siitäki puskasta on vadelmaa. 

Viime viikonloppuna mökkitien varsi hehku punaisena. Sormet jo syyhys, mutta eka piti käydä hakemassa loppu puutavara saunan viimeistelyä varten. Lähtiessä vastaan tuli autollinen mummoja ja puunhakureissun steppailin jalalta toiselle ja mietin niitä koluamassa mun vattupuskia. Rupes näyttäytyyn vähän eri valossa se mökiltä löytynyt kontaktimuovitettu lehtijuttu "Saako yksityistieltä häätää?", jonka meinasin vitsinä kehystää huussin seinälle.

Pääsinhän minäki sitte sinne puskaan eikä siellä yhtään mummoa ollu. Turhaa jännitin.

Hyviä roskattomia toukattomia käsinpoimittuja vadelmia

Mulla on sellanen oikku, etten kestä yhtään epämääräsiä kohtia ja toukkia mun marjoissa. Poimin ainoastaan priimaa. Se tarkottaa, että jokainen vattu pitää tarkistaa erikseen. Ja meneehän siinä aikaa. Aika paljonki. Mutta eipä tarvi talvella miettiä, mitä just puurossaan näki.

Meillä täällä kasvaa ihan vaan villejä tapauksia, vaikka pihassa kasvaiski. Jotenki en usko, että noita tarkotuksella ainakaan on istutettu. Silti ois kiva tietää miten edes noiden pihassa kasvavien elämää vois jotenki rikastuttaa. 

Kivistössä-blogis
sa oli kevätpuuhailtu vadelmapuskan leikkausta ja täysin puskista (pun intented) tuli uutta tietoa marjasta, jota luulin tuntevani hieman: 


"Vadelmat tuottavat marjoja toisen kesän versoihin. Sen jälkeen ne eivät enää tuota mitään. Nämä edellisen vuoden vattuja tuottaneet versot pitää leikata pois, ja samalla vatukkoa tarpeen mukaan harvennetaan ja kaitsemisleikataan niin, että on hyvin tilaa kasvaa." 

villivadelmastakin kannattaa leikata vanhat oksat niin saa isompia vadelmia

Jes, pensaiden leikkaaminen on parasta ikinä!! (Tää ei ollu sarkasmia, tykkään siitä oikeesti. Sen on jotenki tosi feng shuita.) Pitäs siis vaan tietää mikä oksa on jo marjonu. Voi pirsana.

Onneksi on kaikkien tietolähteiden äiti, KaksPlus-keskustelut: "Eli viimevuotiset oksat, missä näkyy marjojen aihioita voi leikata pois, niihin ei enää marjoja tule. Mutta alasleikkaus on varmasti paikallaan, niin sitten aikaisintaan ensi vuonna tuottaa satoa."

Mutta mihin aikaan vuotta? Saako nyt leikata? Vähän tekis mieli. Puutarha.net-vattukeskustelusta bongasin lauseen:

"Jos teillä on joku villivadelmapehko, jota muuta eivät mahdollisesti löydä, kannattaa siitäkin syksyllä poistaa satoa antaneet varret ja harvetaa kitukasvuisimmat uudetkin varret pois. Näin saatte luonnon pehkoonkin isompia marjoja." 

Toimeen siis! Mutta luulen, että alotan silti näistä pihan puskista. Ei taida viikonloppu riittää ton mökkitien puskien leikkaamiseen.

------------

Pojat kävi tänä aamuna jänistä jahtaamassa. Vattupuskasta oli löytyny päivän ainoa saalis ja sekin kuulemma meni suoraan parempiin mäyräkoirasuihin.

mäyräkoira metsästysliivissä syö vattuja puskasta


-------

Bonusinfoa: Kattokaas tätä. 100g vadelmaa sisältää vaikuttavan määrän juttuja:
  • Valkuaisaineet 0,9 g
  • A-vitamiini (RE) 2,2 µg
  • B1-vitamiini 0,03 mg
  • B2-vitamiini 0,05 mg
  • B3-vitamiini eli niasiiniekvivalentti 0,8 mg
  • B5-vitamiini eli pantoteenihappo 0,24 mg
  • B6-vitamiini 0,09 mg
  • C-vitamiini 24 mg
  • E-vitamiini (a-TE) 1,10 mg
  • H-vitamiini eli biotiini 1,9 µg
  • Fosfori 37 mg
  • Kalium 210 mg
  • Kalsium 33 mg
  • Koboltti 3 µg
  • Kromi 2 mg
  • Kupari 120 mg
  • Magnesium 25 mg
  • Mangaani 1,1 mg
  • Molybdeeni <10 mg
  • Pii 2 mg
  • Rauta 1,1 mg
  • Rikki 18 mg
  • Sinkki 0,43 mg

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Äiti tuli, tunnisti ja hävitti

Nonii. Saunarempan viimeistely, Budapestin reissu, töihinpaluu ja neljä iltaa Tamperrada-tapahtumaa eli pintxoja kymmenissä ravintoloissa ympäri Tamperetta veivät huomion pois mökkipirkkoilusta hetkeksi. Mutta täällä taas, ollos huoleti.

Äiti ja iskä tuli viimisellä lomaviikolla muutamaksi päiväksi mökille auttaan saunarempan viimeistelyssä (siitä lisää, kun viimeistelyjen viimeistelyt on tehty) ja muutenki katteleen miltä näyttää. Pelkäsin, että äiti menee ympäri tonttia ja tunnistelee mun kasvit noin vaan riistäen multa tunnistamisen ilon, mutta ei se onneksi nimenny kuin pari. Näistä ekana pujo.

pujon torjuminen kitkemällä

En ollu tienny, että pujo on sellanen, joka kannattaa kiskoa pois tavattaessa. Eipä sillä, että olisin sitä tavattaessa tunnistanukkaan. Sen verta vaatimaton tyyppi, että tuskin olisin vielä moneen kesään tarttunu googleen pohtiessani juhannusruusun vieressä kasvavan oksan identiteettiä.

Pujo kukkii keskimäärin heinäkuun puolivälistä eteenpäin ja on sekä äitin että nettilähteiden mukaan pahiten allergisoiva kasveja Suomessa. Ite en huomaa siitepölyaikoja, mutta Mies pitää jatkuvasti mukanaan kattavaa allergialääkearsenaalia. Siksipä äiti veti hanskat käteen ja ryhtyi torjuntaan.

pujossa on pienet vaalea pallomaiset kukat, jotka kasvavat tertuissa ja tuottavat allergisoivaa siitepölyä

Googlatessa tuli vastaan Järvenpään kaupungin pujoinfo:

  • Kitkeminen: Pujo lisääntyy juurakoistaan, joten pujopesäkkeen kaivaminen maasta on tehokkain keino torjua pujoa. 
  • Niittäminen: Niittäminen heikentää kasvin elinvoimaa ja estää siitepölyn syntymistä.
  • Kemiallinen torjunta: Pujoa voi torjua myös rikkahävitteillä. (Mutta ei niistä sen enempää, koska olen ymmärtäny, että ne on ihan karmeita myrkkyjä, joita ei pitäs kenenkään käyttää harkitsemattomasti.)
---------

Vakkarimmat lukijat on ehkä huomannu, että äiti kommentoi käytännössä jokaista kirjotusta, joskin muutamalla eri nimimerkillä (kuten Leena Laitinen tai Äiti tai Vasko Joki, jos ovat Inarin mökillä).

Kerran sieniä sivuavan jutun jälkeen anonyymi kommentoija oli sitä mieltä, että mun pitäs opetella syömään sieniä. Hetken päästä tuli uusi kommentti "Tämä anonyymi kommentoija oli äitisi".

maanantai 7. elokuuta 2017

Iso kiltti jätti

En kauheasti vietä aikaa tuolla tontin nurkalla, jossa säilötään saunaremppatarvikkeita. Tänään sieltä yllättäen pilkisti yksi varsi varsin vaikuttavan kokoisia valkoisi kelloja. Ukonkelloja.

Jostain luin, että ukonkello on suurin Suomessa kasvava kellokasvi, mutta koska en nyt enää löydä sitä sivustoa ja linkkiä, niin sovitaanko, että vaan uskotte mua.

suuri kellokukka valkoinen ukonkello

En tiiä onko sillä kukkiensa painoon nähden liian hentoinen ja pitkä varsi vai oliko parin päivän sadekeli lannistanut kukkijan, mutta hain varmuuden vuoksi sille hiukan lisätukea, ettei tarvi ihan maata myöten mötköttää.

Arboretum Mustilan nettisivuilla kerrotaan, että metsässä ukonkello ei kasva yhtä korkeaksi kuin lannoitetussa perennamaassa ja pysyy siksi paremmin pystyssä, mutta että sadekuuro tekee varresta niin raskaan, että kaatuilevat joka tapauksessa. Vaikka toi mun ukonkello kasvaa teknisesti perennapenkissä, niin kyllä sen kasvupaikka taitaa tässä tapauksessa metsäkategoriaan mennä, koska tuota nurkkaa ei varsinaisesti hoideta eikä lannoiteta.

En tiedä onko tämä yksilö kasvanu meillä jo aiemmin vai toiko lintu sen mukanaan, mutta Mustilan mukaan violettiin vivahtava sininen on joka tapauksessa yleisempi väri ja valkokukkaisia näkee harvemmin.

Ukonkello kuulemma kasvattaa vuosien mittaan voimakkaan mättään ja komistuu, kun paksuihin juuriin kertyy vararavintoa. Se leviää hyvin siemenestä, mutta ei rikkaruohomaisesti. En tiedä miten tuota vararavinnonsaantia voi edistää, mutta taidanpa tehdä tälle saman kuin akileijoille eli raivata tilaa siemenille tipahdella ja itää.

Äiti on täällä mökillä käymässä ja olin juuri esittelemässä kuinka hienosti akileijat on lisääntyny rantapuskassa viime vuodesta, kun bongasin niiden seasta toisen varren ukonkelloa. Ihan toisella puolella tonttia kuin se toinen, tietysti.

suuri valkoinen kellokukka ukonkello akileijojen juurella

Ukonkello siis jatkaa meidän tontilla säännöksi muodostunutta linjaa, jossa kauniita kukkia on vain yksi tai kaksi vartta, kun taas rumia kasvaa valtoimenaan joka puolella vaikka kuinka hävittäis. Taistelu tasapainon löytämiseksi jatkuu.

perjantai 4. elokuuta 2017

Muurarin banaani-kinuski-muffinssit

Miehen ystävä (kutsuttakoon häntä Varamieheksi, kun on niin usein maisemissa) on auttanu meitä älyttömästi saunarempassa ja meinas syksymmällä tulla muuramaan vielä saunan paloseinän. Kun se kuuli, että kaikki loput seinä- ja kattovärkit on hommattu ja oltiin löydetty vielä vanhojen tiilien taivas Noormarkusta, niin eihän se malttanu pysyä poissa.

Ja minä tietysti jälleen tilanteessa, jossa mietin, miten voin korvata talkootyön keittiön antimilla. (Aiemminhan meillä on jo syöty mm. Saunansuoristussämpylöitä ja Saunanpurkajan pikapullaa.)

muffinssit mukeissa aitoja kuppikakkuja

(Kuvassa jo paistettuna, kun muuten ois tullu tähän alkuun liikaa pelkkää tekstiä.)

Olin aiemmin pakastanu pari tosi mustaksi ehtinyttä banaania paloina, kun en raaskinu poiskaan heittää, ja Dioriina-blogin Marina jätti käydessään puoli purkkia kinuskituorejuustoa. Nää rupes kuulostaan ihan banaani-kinuski-muffinsseilta.

Tietty tartuin Kodin Kuvalehden ohjeeseen, joka oli otsikoitu "Banaanimuffinit, joihin on aina ainekset kaapissa". Kuulostaa mökkisetiltä.

Mutta eihän mulla mökillä mitään muffinssivuokia ole, joten tein nää kaikkiin mukeihin ja muihin mitä nyt sattu olemaan puhtaana. Ohjeesta sanotaan tulevan 15, jos teet tavallisiin muotteihin.

taikinaa vatkataan vispilällä vihreässä kulhossa

Muffinssit on superhelppoja tehä. Näihin tarviit:

  • 100 g voita tai margariinia
  • 1,5 dl sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 2 munaa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 banaania (mitä mustempia, sen parempi)
  • Kinuskituorejuustoa (tai jos sulla on jotain muuta makeaa makua, niin käy varmasti)

Action-osuus:
  • Laita ihan ekana taas uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
  • Vaahdota pehmeä rasva, sokerit ja munat. (Mullahan ei ole täällä sähkövatkainta, joten vatkasin sen verran kuin jaksoin. Ei sitä nyt ehkä vaahdoksi voinu kutsua.)
  • Yhdistä jauho ja leivinjauhe ja sekota vaahtoon silleen, ettet turhaan vatkaile. Sen verran vaan, että tulee tasaista. (Katoaa muuten se vaahtomaisuus ja jos sitä ei ollu alunperinkään, niin vielä pahempi.)
  • Murskaa (mitä mustemmat, sen paremmat) banaanit, vaikka haarukalla, ja kääntele taikinan sekaan. (Taas pyritään mahollisimman vähään vatkaamiseen.)
  • Jaa kippoihin ja aseta keskelle teelusikallinen tuorejuustoa. Käännä päälle pikkasen taikinaa peitoksi.
  • Paista 25 min.
  • Jos sulla jäi tuorejuustoa, niin voit sillä vielä kuorruttaa valmiit muffinssit.
banaanimuffinsseja kuppikakkuja kahvikupeissa kinuskikuorrute lasissa kahvia

Kun on käyttäny kaikki mukit muffinssitouhuun, niin joutuu juomaan kahvin lasista.

Pakko sanoa, että ihan hemmetin hyviä tuli näistä. Paha vaan, että Varamies (kuvassa vasemmalla) oli vaan yhen yön ja jouduttiin Miehen kans syömään kaikki loput.

muffinsseja kahvikupeissa onnelliset miehet syömässä

Ja ihan hemmetin hyvä tuli seinästäki! Nyt ei puutu enää kuin ne kaikki muut seinät. Ja lauteet. Ehkä sittenkin päästään saunaan tänä kesänä.

saunan seinä muurattu vanhoista tiilistä

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Peippi, pillike, pähkämö, joku muu, mikä?

Sukelsin sitte syvemmälle tohon pensashanhikkikasaan selvittääkseni mitä kaikkea siinä kasvaa. Ainaki angervoa (mikäpä ettei), heinää, niittyleinikkiä ja vadelmaa. Noin aluksi. (Palataan noihin vadelmiin myöhemmin, koska niitä on täällä muuallaki.)

jalopähkämö jalopillike pähkämö pillike pienet lilat kukat torvimaiset kukat ryppäässä

Ja sitte tää. Nyt tuli kuulkaas vaikein tunnistus tähän mennessä. Käytin kaikki mahdolliset Google-hakutaitoni sekä noin 40 erilaista ominaisuusyhdistelmää Luontoportin lajitunnistuskoneessa. Kävin jopa kaks kertaa tarkistamassa kukkien torvimaisuuden asteen ja lehtien sahalaidan pyöreyden.

Päädyin jo kerran peippiin ja toisessa kohtaa pillikkeeseen, mutta jotenki ei tuntunu oikeelta. Sitte pillike-kuvia kahlatessa tuli vastaan Siniunikon-blogi ja siellä just oikean oloinen tapaus. Jalopähkämö. Huh.

huulimaiset kukat terttumainen kukinto jalopähkämö jalopillike

Wikipedia kertoo, että jalopähkämö on monivuotinen pähkämölaji, jota esiintyy Lounais-Aasiassa.

Jaatuota.

Voidaanko kuitenki sopia, että sitä esiintyy myös Suomessa.

Normaalisti en luettelis näitä ominaisuuksia, mutta varaudun jo seuraavaan googletukseen ja voin tarvita mm. seuraavia termejä: pensastava, lehti puikea, herttatyvinen, koristeellinen sahalaita, terttumaiset kukinnot, huulimaiset kukat. (Nämä meille tarjosi Puutarha.net.)

Ja arvatkaas mitä muuta? "Kutsutaan myös nimellä jalopillike." Jossain luki aiemmin, että jotain peippiä voi kutsua myös pillikkeeksi. Eli onko pillikkeet, peipit ja pähkämöt samaa asiaa vai onko pillike jonku sortin yleisnimitys?

Jalopähkämö jalopillike pienet terttumaiset kukinnot torvimaiset kukat

Liiallisilla hoito-ohjeilla jalopähkämöstä kertovia sivustoja ei ole pilattu:

  • Heinäkuun kukinnan jälkeen kuihtuneiden kukkien poistamisella voi lisätä lehvästön rehevyyttä. (Viherpeukalot.fi)
  • Jaetaan ja istutetaan uudelleen, kun kasvuston harvennettua keskeltä. Lisääminen jakamalla. (Puutarha.net (myös kirjoitusvirhe))
  • Ei kannata istuttaa kovin pieneen tilaan vaan esim. isompiin perennapenkkeihin, pensaiden aluskasviksi. Istutusväli 40 cm. (Kuusankosken Viherpiste)
Pittääpä kattoa, mitä tämän kans tekkee. Ihan nättihän se olis jossain vähemmän ruuhkasessa kohteessa. Jään pohtimaan.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Rantapuskan rehottaja

Kaikkihan mulla täällä rehottelee enemmän tai vähemmän, mutta nyt kun pionia uhanneelle siperiankurjenmiekalle on kasvunrajoitussuunnitelma ja pari sijoituskotia, niin otetaas käsittelyyn tuo pensas sen toisella puolella. Se on pensashanhikki. Kasvitunnistus nro. 16.

Pensashanhikki pienet keltaiset kukat pensas suipot pienet lehdet

Kodin Kuvalehti kertoo, että pakkasiin asti kukkiva pensashanhikki on tiheä ja matala pensas. Mun pensaasta sojottelee pitkiä oksia sinne tänne ja se varjostaa sekä pionia että väliin jääviä ruskoliljoja (jotka neki voisin kyllä siirtää johonki muualle).

Siispä "pensashanhikin muotoilu" Googleen ja Turun Sanomien Koti-osio vuodelta 2015 kertoo, että syyskuu on hyvä aika leikata monia pensaita, kuten pensashanhikkia. Paitsi jos meinaa leikata kokonaan alas, sitte pitää oottaa kunnon lepokautta eli mieluiten kevääseen. Mulle riittää vähempikin rehotuksen hillitseminen, joten taidan kokeilla tänä syksynä.

"Syksyllä tehdyissä huoltoleikkauksissa on se etu, että kasvit, joissa on yhä lehdet lähtevät parantamaan leikkaushaavoja saman tien."

Pensashanhikki rehottaa rantapenkassa

Ehkä tuosta vois myös perata pois tuota muuta samassa läjässä kasvavaa ja katsoa kuinka iso osa tuosta kokonaisuudesta edes on pensashanhikkia.

Kodin Kuvalehti kertoo vielä, että pensashanhikin "harventaminen parantaa kasvua ja kukintaa. Varhain keväällä vanhoja oksia voi poistaa maata myöten. Kukat kehittyvät sekä samana kesänä kasvaneisiin että vahempiin versoihin. Runsaimmin kukkivat pari, kolme vuotta vanhat versot. Vanhat yksilöt kestävät alasleikkausta, mutta uusiutuvat hitaasti."

Mun täytyy tunnustaa, että en ole varma onko toi pensas kukkinu runsaammin aiemmin kesällä. Nyt siinä on jokunen kukka siellä täällä. Voi siis olla, että leikkaus tekee sille joka tapauksessa hyvää. Ens kesänä näkee kuin meän kävi. Tai parin, kolmen vuoden päästä. Kattoo ny.



perjantai 28. heinäkuuta 2017

Pionia väijyvä kurjenmiekka

Heti pionin vieressä rantapenkassa kasvaa valtaisa kurjenmiekkapuska. (Iriksiksi näyttävät kutsuvan myös.) Kukan väristä päättelen, että kyseessä on siperiankurjenmiekka.

sinikukkainen kurjenmiekka siperiankurjenmiekka rannassa

Wikipedian korkeusmääritelmä siperiankurjenmiekalle on aika laaja (40-120cm), enkä tietty mitannu, mutta toi mun saattaa just ja just vielä mahtua 120 mittaan. Kerrotaan myös, että "sen maavarsi on lyhyt ja suikertava". Onko maavarsi sama asia kuin varsi? Ja tarkottaako suikertava just sitä miltä se kuulostaa vai jotain mitä pitäs tietää?

Idealista.fi:n iiris-kukkakoulun mukaan siperiankurjenmiekan kukat voi olla myös valkoisia, keltaisia ja violetteja (että se siitä värilajitunnistuksesta). "Kasvi viihtyy kosteassa maassa ja kasvaa suurina mättäinä" (check). "Soveltuu vesiaiheiden vierille" (kuten vissiin jälleen koski).

siperiankurjenmiekka pionin vieressä valtava mätäs joen rannalla

Mutta mua kiinnostaa nyt eniten se, miten mättään kasvua voi rajoittaa tai valmista mätästä pienentää. Se nimittäin väijyy mun pionia, joka, kuten olemme oppineet, tarvitsee reilusti omaa tilaa. (Kaveri oli kuullu kylillä, että se suunnittelee attentaattia seuraavaksi kerraksi, kun ollaan poissa mökiltä.)

Veikkaan, että vastaus löytyy jakamisesta. Jakaminen tehdään kukinnan jälkeen. Meillä kotona tarjoilee kuvalliset ohjeet kurjenmiekan jakamiseen, joten tässä tiivistys.

Ensinnäki tarvitaan näitä työvälineitä:
  • teräväkärkinen puutarhalapio
  • istutuskauha
  • kirves
  • puukko
  • oksasakset
  • talikko
  • rautaharava
  • käsihara
  • ämpäri
  • pressu tai kottikärryt
  • kastelukannu
Haha! Eihän meillä edes ole näitä kaikkia mökillä. Kyllä pitää yks kurjenmiekka pystyä lapiolla jakamaan. Ja siis tietty puukkoa tarvii aina vähän. Vaikka mitä tekis.  
  1. Irrota paakku painamalla lapiolla pystysuorat pistot ja kampeamalla.
  2. Irrota juuripaakkuja toisistaan käsin (tai pakota vähän puukolla). Jakotaimiin mahdollisimman paljon ehjää juurakkoa.
  3. Istuta 35 cm välein. Vaakaan kasvava maavarsi tulee aivan pintaan. (Jes, eli siitä sen tunnistaa. Ei siis oo sama kuin varsi.) 
  4. Kastele. Tai älä kastele, jos kasvi on jo syksyn lepotilassa (mistä sen taas tietää?) tai jos maa on vaarassa jäätyä yöllä.
kurjenmiekka siniset kukat siperiankurjenmiekka mätäs rantapenkassa

Nyt pitäs enää keksiä paikka, johon tuota siirtäis. Tai jos haluat tarjota sijoituskodin siperiankurjenmiekalle, niin ilmoittaudu heti!

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kesäkavereiden piknikeväät: kinkkupiiras, Pinterest-leipä ja pastasysteemi

Otettiin ystäväni Veeran kanssa oikein kesäkaveriviikonloppu (ai että, me tehään tätä liian harvoin) ja suunnattiin mökille ja Pori Jazzeille. Koska alisuorittaminen ei varsinaisesti kuulu meillä valikoimiin, niin päätettiin tehä piknikeväät ite.

Mutta eka nautittiin Suomen kesästä. (Ja tehtiin puutarhahommia, joista kerroin Nurmipäivityksessä.)

kesäkaverit lempi ja hellä aurinkoa ottamassa sol-olutta juoden
(Kuva: Veera)

Sol a clock!

sol-olut mäyräkoira rengaslelun kanssa ja punaiset varpaankynnet

Olihan meän sitte pakko ruveta sitä evästäkin katteleen, kun iltapäivästä oltiin luvattu ruveta suunnistaan sinne Kirjurinluotoon.

Tuosta tollanen realistinen piknikeväskuva lopputuloksesta, kun ei kyenny enää pelipaikoilla ruveta lavasteleen mitään sisustuslehtikuvia. Saatto olla pohjiaki jo pikkasen.

helpot piknikeväät helppo kinkkupiirakka pastasalaatti pestopastalisäke juustoleipä

Menussa oli tällä kertaa kinkkupiirakka, juustoinen leipäjuttu ja pestopastasalaatti. Aloitetaan kinkkupiiraasta, kun vaati eniten vaiheita. Ei kuitenkaan mitenkään älyttömästi.


Kinkkupiiras


Leikkuulaudalla punaista paprikaa paloina sekä palvikinkkupala

Ohje Valion.

Ostin tätä varten lähikaupasta paketin (3kpl) sellasia suorakaiteen muotosia (pikkasen A4:sta pienempiä) alumiinivuokia, niin ei tarvinnu miettiä, miten saan Jazzeilta astiat takas mökille.

Pohja on helppo ja ainekset löytyy joka mökiltä. Tein pohjasta ite noin puolitoistakertasen, koska inhoan sitä, että taikina ei riitä kunnolla vuoan reunoille asti. Tässä kuitenki alkuperäiset määrät (Ø 26 cm:n vuokaan), koska en tarkalleen tiiä paljo pistin.

  • 100 g voita tai mitä vaan rasvaa (paitsi Keijua)
  • 2 dl vehnäjauhoja 
  • 2 rkl vettä
  • 1/4 tl suolaa

Täyte on ihan yhtä helppo, kunhan muistaa ostaa ainekset. Mulla kasvaa onneksi huonovointinen persilja tossa yrttimaassa, niin sain en ihan desiä, mutta vähän väriksi muutaman oksasen.

  • 150 g palvikinkkua (Ahlaisten K-Marketista sai vain 400g paketteja, joten käytin reilut 200 piiraaseen ja tein lopusta seuraavana aamuna munakkaan.)
  • 1 punainen paprika
  • 1 sipuli (No en muistanu ostaa tätä, mutta onneksi oli kevätsipulia, niin käytin niistä ne sipuliosat. Eikö se oo sama asia.)
  • 1 prk eli 150g creme fraichea (Varmaan ihan kermaviiliki käy, mutta otin nyt ihan sitä mitä ohjeessa oli, kun olin siellä kaupassa.)
  • 1 pussi eli 150 g juustoraastetta (Ihan voit myös perinteisesti raastaa juustokimpaleesta, mutta mulla on kolme isoasiskoa ja sain lapsena aina raastaa sen hel***n juuston, joten nykyää ostan raasteena aina kun mahdollista.)
  • 3 munaa
  • mustapippuria
  • 1 dl hienonnettua persiljaa (Ilman persiljaaki pärjää ihan varmasti. Et kuitenkaan muistanu ostaa.)
Toimintaosio:
  • Ihan ekana se uuni taas lämpenemään 175 asteeseen.
  • Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää kylmä vesi ja suola. Sekoita taikina tasaiseksi. Painele vuoan pohjalle ja reunoille.
  • Kuutioi kinkku ja paprika. Hienonna sipuli. Levitä taikinapohjalle. Sekoita muuta ainekset keskenään ja kaada seos vuokaan.
  • Paista n. 35 min. (Mulla oli ehkä 10 minsaa pidempään, kun laitoin puhelimeen ajastuksen ja jätin sen lataukseen sisälle. Ei menny miksikään.)

Juustoinen leipähässäkkä


Leivän rakoihin laitettiin juustoa kevätsipulia ja voita

Veera bongas ohjeen Pinterestistä. Toki ohje oli pelkkinä kuvina, koska linkki ei enää toiminu, mutta tää on niin yksinkertainen, ettei vaatinu kirjallisia ohjeita. (Yllä olevassa kuvassa vasen puoli paistamaton ja oikea paistettu.)

Tarviit: 
  • Vaalean leivän (Sellasen ranskanleivän muotonen on oikein hyvä. Onko sille muodolle joku nimi? Joo, ja siis voihan sen tehä itekki, mutta nyt en viittiny.)
  • Terävän veitsen
  • Juustoa (Mistä tykkäät tai mitä sulla on mökillä. Me käytettiin perus edamia.)
  • Sipuli-voi-seoksen (Pistin Oivariinia, öljyä ja kevätsipulin varsia. Niitä mulla oli ja tulee kiva vihree lisäväri. Määrät joudut määritteleen ite. Hyvin se menee.)
Toiminta:
  • Leikkaa leipään syviä viiltoja pysty ja poikkisuuntaisesti. Silleen ihan reunasta reunaan ja päästä päähän, mutta älä leikkaa pohjaan saakka, jotta leipä pysyy kasassa.
  • Leikkaa juustosta sopivan kokosia palasia ja tunge leivän rakoihin.
  • Pyöräytä silputut sipulit, oivariini ja öljy kattilassa silleen, että sipulit pehmenee. 
  • Pyydä kaveria raottaan leivän rakoja ja tunge lusikalla joka rakoon voi-sipuli-seosta. (Pistettiin vielä Oivariini-nokareita lisäksi.)
  • Käytä uunissa 175-200 asteessa jotain vartti kakskytminsaa. Sen aikaa, että juusto on kivasti sulanu.

Pestopastasalaatti


Tää me keksittiin ite. Tai Veera keksi ja mää rohkaisin. Ja siis salaattihan tää ei oikeastaan oo vaan pastalisäke.

Tarpeet:
  • Pastaa pussillinen (Otettiin niitä rusetin näkösiä. Meitä oli yli kymmenen ja vähempiki ois varmaan riittäny.)
  • Pestoa purkki
  • Kirsikkatomaatteja rasia tai kaksi
Toiminta:
  • Keitä pasta pussin ohjeen mukaan. 
  • Sekoita joukkoon pesto. 
  • Leikkaa kirsikkatomaatit vaikka puolikkaiksi ja nakkaa perään.
  • Voilá!

Kesäkaverit Pori Jazzeilla


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Miten mäyräkoira rauhoitetaan

dogshaming mäyräkoira lelurengas

Se on nyt monta tuntia painellu aivan onnellisena toi rengas kaulassa. Taukki.

(Lapussa: I BARK NON-STOP GUARDING MY PRECIOUS TOY RING. WHEN I WEAR IT ON MY NECK I DON'T HAVE TO STRESS ABOUT IT)

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Nurmipäivitys

Kerkes taas vierähtää pari-kolme viikkoa edelliskerrasta, kun viime viikonloppuna tultiin mökille ystäväni Veeran kanssa. Suunnitelmissa oli mm. auringonottoa.

Auringonottoa varten täytyy tietysti olla siihen sopiva nurmikko ja ihan vähän jännitti, että miltä se nyt näyttää, kun olen käynyt taistelua jo voikukkia (lue täältä: Kuoleman puutarha) ja sammalta (lue täältä: Kuoleman puutarha, seuraava vastustaja) vastaan.

valkoisin apiloita nurmikollinen

Ja kappas. Vastassa oli valkoinen apilameri. Näyttää siltä, että joka kerta, kun jätetään nurmikko ajamatta, niin siellä kasvaa jotain uutta.

Työkaveri oli tehny siis saman virheen sammaleen kanssa kuin minä ja joutunu istuttaan uutta nurmikkoa kuolleisiin länttehihin. Meillä noita länttejä on enää muutama siellä täällä. Jos ei ne rupee itekseen nurmikoitumaan, niin kai ne voi jossain vaiheessa karhia, mullittaa ja siementää, mutta kattoo ny.

valkoiset apilat nurmikko flipflopit ja kalju läntti nurmikossa

Ja siis niin hieno kuin apilapelto onki, niin poishan se oli ajeltava, koska on se vähän huono auringonottoalusta.

Toki jouduttiin soittaan Miehelle, että mihin aukkoon ja mistä kanisterista bensaa lisätään, mutta muuten toi meidän leikkuri on aika suoraviivanen vehje. Pistin Veeran työnteleen leikkuria ja hävitin ite sillä välin pikkasen angervoa.

nurmikonleikkaus menossa työnnettävällä leikkurilla mökkipihassa

Tietty yks nurmivaurion aiheuttaja on ja pysyy. Sillä aikaa, kun pystytettiin tota Veeran allergiahyttiä (kuvassa oikealla) kaivo karkeakarvainen maansiirtourakoitsija ittelleen bunkkerin.

Karkeakarvainen mäyräkoira on kaivanut kuopan kiviseen maahan

Viikonloppuun kuului myös Pori Jazz -lauantai ja seuraavassa postauksessa käsittelyssä piknikeväät eli kinkkupiirakka, juustoinen leipähässäkkä ja pastasalaatti.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Yks kukkaa, kaks kukkaa

Aaah ja iiik! Siis kattokaa! Pionissa on kaks kukkaa ja akileijoja on näin paljon!

tumman vaaleanpunaiset pinkit pionin kukat aukeamassa

vaaleanpunaiset akileijankukat valloittaa rantapusikkoa

Viime vuonnahan pioni teki yhden kauniin kukan ja akileijoja oli pari hassua vartta. (Tästä viime vuoden postauksiin: Tuli hyvä kukka ja Etsitään seuraa tositarkoituksella.)

Molemmille ainoa ensiapu viime vuoden tunnistuksen jälkeen oli se, että raivasin ympärille lisää tilaa. Pitihän mun kattoa lannotukset ja muut, mutta empä sitte saanu aikaseksi.

Ai, miten voiki ihminen näin tulla onnelliseksi parista oksasta biohajoavaa asiaa. (Veeran tuomalla laatikollisella valkkaria ei oo mitään tekemistä asian kanssa.)

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Särkynytsydämiä + ohjeet särkyneen sydämen paikkaamiseen

Niin vain pikkunippu särkynytsydäntäkin oli eksynyt meidän rantapuskaan. Vaahteran alla nousivat ihan niinku joku ois oikein ajatellu asemointeja niitä istutellessaan. Tiesin muuten googlaamatta nimenki.

Harva särkynytsydän joen rannalla hurmevaahteran alla

(Olen luullu, että rannan purppuranpunainen vaahtera on verivaahtera, mutta nyt just selvis, että se onkin hurmevaahtera. Menköön tässä samalla puolikkaana tunnistuksena, kun se on kuitenki vaahtera eli liian helppo laskettavaksi.)

Ei noi särkynytsydämet mitään mun supersuosikkeja ole, mutta näyttävät silti kuuluvan meidän tontilla sarjaan "jos se on nätti, sitä on maksimissaan kaks vartta", kuten esim. akileijat ja just päinvastoin kuin esim. hel****n angervot.

sydämen muotoiset kukat roikkuvat kaartuvista varsista särkynytsydämessä


Kekkilällä on ohjeita:
  • Särkynytsydän istutetaan isokokoisena omaksi ryhmäksi tai ryhmän laitaan, esimerkiksi kosteikon lähelle. (Tarkottaako isokokoisena, että kukkivana aikuisena vai sitä, että varsia on paljon? Kosteikoksi kelvannee koski. Niin tai sitte ei, koska jos toi on istutettu useampivartisena ja nyt on jäljellä pari, niin ehkä kasvupaikka ei ole ideaali.) 
  • Voi istuttaa myös muiden reheväkasvuisten perennojen seuraan, jotta lakastuva lehdistö peittyy. (Meillä peittyy lakastumatonkin lehdistö.) 
  • Keväällä voi antaa kalkkia ja kevätlannoitetta ja talvella peitellä havuilla (mutta miten musta tuntuu, että toi saa nyt pärjätä lannoittamatta ja peittelemättä).
---------------------------

Googlaillessa tuli vastaan myös ohjeet, miten särkyneen sydämen saa paikattua. Meinasin eka laittaa vaan linkin, mutta täytyyhän nääki ohjeet tietty kommentoida:

1. Mene surun läpi, älä kierrä sitä. Sydänsuruista kärsivälle on vaikeinta vain pysyä paikallaan ja käydä suru läpi. Se on kuitenkin juuri se asia, joka jokaisen surevan on käytävä läpi. (Nonni, tein ite just päinvastoin. Osana "Muuta ajateltavaa" -projektia juoksin, tein töitä, juhlin, matkustin, vietin kaiken mahdollisen ajan ystävien seurassa, poistatin viisaudenhampaita ja tein gradun.)

2. Löydä itsenäisyytesi ja nauti siitä. Yritä täyttää tyhjiö itse – älä ryntää suin päin suhteeseen tai yritä voittaa rakastasi takaisin. Muista, ettet tarvitse toista ihmistä ollaksesi onnellinen. Luota itseesi ja nauti itsenäisyydestäsi. (Ota kaikki irti vapaudesta! Yhtäkkiä sitä on taas epähuomiossa joutunu parisuhteeseen eikä voi enää lähteä parin päivän varoitusajalla kaverin kans juhannusreissuun Saksaan kerran tavatulle pojalle kylään.)

3. Listaa vahvuutesi. Jos tunnet olosi lyödyksi, etkä jaksaisi enää yrittää, ota kynä käteen ja listaa kaikki vahvuutesi. Kun olet listannut vahvuutesi, olet valmis kohtaamaan seuraavan haasteesi: ylität surun, jotta voit olla taas tuottelias yksilö tässä maailmassa. (Whaat? Tuottelias yksilö?! Listaaminen auttaa tohon edellisen kohdan itseluottamukseen, mutta siinä vaiheessa, kun ei oikein tiedä miksi kannattaa nousta sängystä, niin tuotteliaaksi yhteskunnan jäseneksi tähtääminen ei ehkä oo ekana tavoitelistalla.)

4. Anna itsellesi lupa haaveiluun. Sureminen ei olisi se luonnollinen prosessi, joka sen pitäis olla, ilman kaipuuta menettämääsi ihmistä kohtaan. Jos yrität hävittää haaveet entisestä rakkaastasi, saatat jopa pahentaa tilannetta. (Äh, kaivata saa, mutta haaveile mieluummin maailmanympärimatkasta (niin paitsi jos teit niin ku minä, että olit jo sellasella eksän kanssa.))

5. Auta jotakuta muuta. Yksi lääke sydänsuruihin on kääntää huomiosi hetkeksi muualle. Voisitko ehkä auttaa jotakuta toista, joka painii mahdollisesti samankaltaisten ongelmien kanssa kuin sinä? Pieneksi hetkeksi pystyt unohtamaan itsesi ja oman surusi. (Tuleeko kellään muulla tästä automaattisesti sellanen mielikuva, että kaks ihan paskana olevaa naista itkee tuoppeihinsa kilpaa?)

6. Naura. Ja itke. (Kyllä. Mieluiten ystävien kanssa.)

7. Listaa hyvät ja huonot asiat.
 
Sinun on tiedettävä, mitkä asiat tekevät olosi hyväksi ja mitkä vain pahentavat sitä. Et voi tietää, mikä tekeminen kuuluu millekin listalle ennen kuin kokeilet niitä. Ei kuitenkaan ainakaan kannata tarkistella säännöllisestä entisen rakkaasi Facebook-seinää mahdollisen uuden tyttöystävän varalta tai yrittää kalastella hänestä tietoja hänen ystäviltään. Hyvien asioiden listaan voisivat kuulua esimerkiksi eksältäsi saatujen sähköpostien ja tekstiviestien poistaminen tai yhteiskuvista eroon hankkiutuminen. (On se tietty loogista, että listassa kehotetaan tekemään erilaisia listoja, mutta ehkä ilman listaa ja kokeilemattakin tietää, että eksän stalkkaaminen ei tee hyvää. Ja juu, teet sä sitä silti.)

8. Liiku suru pois. 
Juokse, ui, käy kuntosalilla, kävele tai nyrkkeile – tunnet olosi välittömästi paremmaksi. Helpotus on sekä fysiologista että henkistä, sillä liikunta vapauttaa kehossasi kemikaaleja, jotka edistävät hyvän olon tunnetta ja samalla tunnet hallitsevasi sekä kehoa että mieltäsi. (Bonuksena näytät paremmalta ja vaikka eksää ei oikeasti kiinnosta, niin voit silti kuvitella, että sillä on jotain merkitystä. Pääasia on itsetunnon kohottaminen keinolla millä hyvänsä. Ite lakkasin samalla syömästä ja lisäsin juomista. Ei välttämättä paras idea.)


9. Luo uusi maailma. 
Tämä on erityisen tärkeää, jos olet elänyt symbioosissa entisesi kanssa. Luo oma turvallinen maailmasi, jossa on paljon sellaisia ystäviä, jotka ovat vain sinun, eivätkä ole ystäviä eksäsi kanssa. Käytä tämä tilaisuus kokeillaksesi jotain uutta, kuten sukeltamista, taidekurssia, kirjakerhoa, blogin kirjoittamista... mahdollisuutesi ovat rajattomat. (Tai palaa vanhaan maailmaan, jota symbioosilta laiminlöit. Se jaksaa odotaa yllättävän pitkään.)

10. Löydä toivoa.
 Toivo tarkoittaa uskomista siihen, että suru voi hälvetä ja että vielä tulee päivä, jolloin sinun ei tarvitse pakottaa hymyä kasvoillesi, vaan se tulee itsestään. 
(Tulee se. Ja menee. Ja tulee taas. Ja eräänä päivänä huomaat miettiväsi, että miten helvetissä oot antanu jonku miehen vaikuttaa suhun niin, että tarvit tällasia listoja. Se päivä tulee kyllä. Believe you me.)

torstai 6. heinäkuuta 2017

Lällyhelppo syreeni

Otetaas tähän väliin lällyhelppo. Syreeni. (No joo, en mä mitään alalajeja kuitenkaan rupee.) Niitä meillä on tontilla ainaki kaks. Valkoinen ja violetti.

valkoinen syreeni valkoiset pienet kukat kasvavat kartion muotoon

Tää valkonen löyty rantapuskasta sellasen pensaan seasta, jota epäilen jonkin sortin angervoksi. En uskalla googlata vielä, ko saattaa ruveta harmittaan.

Meillä kotona neuvoo syreenien hoidossa seuraavasti:
  • Syreenit viihtyvät parhaiten tuoreessa, ravinteikkaassa, runsasmultaisessa ja läpäisevässä maassa. Vaatimattomampikin maaperä kelpaa. (No meillä ois tarjolla just sitä.) 
  • Paras kukinta saadaan auringossa, mutta lievässä varjossa kukinta kestää pidempään, ja maa pysyy kosteampana. (Tää pätee meillä. Valkonen on varjossa, violetti auringossa ja kuvat otettu samana päivänä.)
  • Leikkaa vain, jos on syytä. (Meillä violetista syreenistä makas puolet kuolleena maassa, joten aika rohkeesti irrottelin kuolleimmat osat.)
  • Syreenin taimesta voi kasvattaa pikkupuun. (Bare with me.) 
    • Poista taimesta kaikki muut paitsi kaikkein voimakkain ja pystykasvuisin verso. Leikkaa pääversosta alaoksat pois niin, että jäljelle jää muutama latvaverso. Jos pensas on hyvin matala, anna rungon ensin kasvaa vähän pituutta. Voit siis tulevina vuosina poistaa alaoksat rungosta sitä mukaa kuin pääverso kasvaa pituutta ja tekee uusia latvaoksia. Latvaversoja kannattaa leikata, jotta ne haaroittuvat. Muista, että oksa haaroittuu leikkauskohdan läheltä. Muotoile latva keväällä ennen lehtien puhkeamista. Kun leikkaat keväällä, se edistää kasvua, kun taas kesäleikkauksella on kasvua hillitsevä vaikutus. (Huh. Poistin tästä ohjeesta suunnilleen puolet ja silti jäi paljo muistettavaa. Onneksi mun syreenit on jo puumaisia. Paitsi tosta valkosesta en oo varma, kun se on sen toisen puskan peitossa.)
violetit syreeninkukat kuihtuneet

Syreeniä voi lisätä juuripaakusta, puutumattomasta pistokkaasta, siemenistä tai taivukkaasta. Koska toi taivukas oli niin jännä juttu, niin otetaas nyt vaan se tähän eli "oksa taivutetaan, ankkuroidaan maahan ja peitetään mullalla niin, että latva jää näkyviin. Parin vuoden kuluttua se on juurtunut ja valmis irrotettavaksi." (Vau, melkein tekis mieli kokeilla, jos oisin uuden syreenin tarpeessa. Kaks kuitenkin riittänee.)

Hoidoltaan ja tunnistukseltaa lällyhelppo syreeni oli kasvitunnistus numero 13.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Bug's Inn

Aloitin viime kesänä hotelliprojektin, mutta sitte poukkoilin johonki toiseen projektiin ja siitä taas seuraavaan ja takas ja taas seuraavaan. Kyllä te tiiätte.

Viherpiha 5/2016 hyönteishotelli ohjeet kaunis yksiöitä tarjolla

Olin tietty koko projektin kanssa myöhässä jo heti kättelyssä, koska hyönteishotellit on hyvä viritellä "keväällä, kun ensimmäiset hyönteiset alkavat olla aktiivisia". Näin kertoo Viherpiha-lehti 5/2016, josta bongasin ohjeet. Tänä keväänä kesä oli myöhässä, joten minä olin ajoissa, vaikka tarinan saattekin vasta nyt.

Hotellien rakentaminen on varsin simppeliä. Näin se lähtee:

  • Sahaa paksuja oksia 15 sentin pituisiksi. (Pro-vinkki: käytä sirkkeliä.)
  • Nosta sahatut oksat pystyyn ja solmi ne nipuksi kahdella narulla. Tiivistä nippua ohuilla oksilla. (Ite käytin apuna kulhoa.)
Jos haluat projektiin lisähaastetta, niin kannattaa ottaa mukaan ainakin yksi yliaktiivinen mäyräkoira.

mäyräkoira pureskelee hyönteishotellin osia

Niin tiiviiksi et noita nippuja saa etteikö ne poratessa pyöris, joten ei ehkä kannata liikaa haaskata aikaa tiivistämiseen.

hyönteishotelli pora penkki

Kymmenien reikien poraaminen on kohtalaisen puuduttavaa. Se lienee suurin syy, miksi homma jäi hautumaan viime vuodesta. Mutta hei pro-vinkki: kun oksat on kuivunu vuoden, niin niitä on hemmetin paljo helpompi porata.

  • Hyvä ripustuspaikka on aamuauringon suuntaan antava talon seinä, pensasaita tai tukeva puu. Talon seinä on turvallinen, koska erakkomehiläiset ei pistä. (Valitsin tukevan koivun.)
  • Ripusta n. 1,5 metrin korkeuteen, jotta saderoiskeet ei kastele hotellia. (Done.)

oksista tehty hyönteishotelli roikkuu puusta

Tadaa!! Melkein yhtä hienot kuin Viherpihassa! No joo, Viherpihassa on joku vähän pidemmällä pinnalla varustettu poraillu noi mallikappaleet.

  • Peitä talveksi puulevyllä tai nosta kylmään liiteriin, jossa talvehtivat hyönteiset ovat suojassa linnuilta. 
Meän liiterissä nää ei taida olla turvassa oikein miltään, mutta jahka noihin joku muuttaa, niin eiköhän turvallinen talvehtimisratkaisu keksitä.